Asoasukas ottaa usein askeleen omistusasuntoon
Asumisoikeusjärjestelmä luotiin 90-luvun alussa omistusasumisen ja vuokra-asumisen välimalliksi. Alusta lähtien moni on käyttänyt järjestelmää myös keinona kerätä alkupääomaa omistusasunnon hankintaan. Kun asukas ottaa ensin lainaa asumisoikeusmaksua varten, on jossain vaiheessa kasassa mukava potti, jonka saa pois muuttaessaan mukaansa rakennuskustannusindeksillä tarkistettuna.
Suomalaisista lähes 70 prosenttia asuu omistusasunnossa, mikä on paljon enemmän kuin muissa eurooppalaisissa maissa. Omistusasumisen voittokulku lähti Suomessa voimakkaaseen kasvuun vuonna 1949, kun valtion tukijärjestelmä Arava otettiin käyttöön ja suunnattiin erityisesti omistusasumiseen.
Politiikka ohjannut omistusasumiseen
”Suomessa on poliittisilla ohjauskeinoilla, kuten Aravan ja verotuksen keinoin vahvistettu omistusasumisen suosiota. Omistusasuminen varmaan sopii jollain lailla suomalaiseen mentaliteettiin olla itsenäinen ja päättää omista asioista. Sitä on myös pidetty tähän saakka hyvänä sijoituksena ja keinona kartuttaa omaa varallisuutta”, kertoo yliopistonlehtori Eliisa Kylkilahti Helsingin yliopistosta.
Muualla Euroopassa vuokra-asuminen on huomattavasti yleisempää. Suomessa omistusasumisen ylivaltaa uhkaa nyt asuntomarkkinoiden alueellinen eriytyminen. Maakuntien omistusasukkaat kärsivät asuntojensa raskaista arvonmenetyksistä, kun taas samaan aikaan esimerkiksi Helsingissä asuntojen hinnat ovat nousseet paikka paikoin pilviin.
Perinteinen ajattelu kasaa nuorille paineita
Vuokra-asuminen on lisääntynyt ja sen seurauksena varallisuus kasautuu yhä harvemmille. Erityisesti yhä harvemmalla nuorella on varaa ostaa ensiasuntoa.
”Tämä kehitys tietysti puoltaa asumisoikeusasumista. Ei ole vuokra-asumisen riskejä asunnon menettämisestä, oma raha ei mene hukkaan ja se voi olla jopa turvallisempi sijoitus kuin omistusasunto”, pohtii Kylkilahti.
Asumisoikeusmaksu on lailla suojattu siten, että omistajayhtiö on velvoitettu maksamaan maksun asukkaalle takaisin viimeistään kolmen kuukauden sisällä poismuutosta. Taloudellisen, samoin kuin asunnon jälleenmyynnin riskin kantaa yhtiö, jonka tehtävänä on pitää huolta myös asuntokantansa ylläpidosta ja kilpailukyvystä.
Asumisoikeusasunnot ovat tällä hetkellä erittäin kysyttyjä, asuntojen käyttöasteet ovat korkeat ja asukasvaihtuvuus vähäistä.
Kylkilahti ei kuitenkaan usko, että asoasumisen suosio horjuttaa suomalaisten halua asua ensisijaisesti omistusasunnossa.
”Nuoret ovat yllättävän perinteisiä tässä asiassa ja myös paikkauskollisia. Heihin on selvästi iskostettu perinteinen ajattelu, että omistusasumista kohti pitää mennä. Eri asia sitten on, mihin heillä on oikeasti mahdollisuuksia. Ikävä kyllä tuo ajattelu tuottaa nuorille myös ahdistusta, koska yhä harvemmalla on varaa omistusasumiseen”, toteaa Kylkilahti, mutta väläyttää näkymiä omistusasumisen haluttavuuden murenemiseen sen myötä, että yhä useampi asuu vuokralla aina nelikymppiseksi saakka.
”Jos ihminen asuu 40-vuotiaaksi vuokralla, ja havaitsee sen ihan hyväksi tavaksi asua, haluaako sitten enää sitoa itseään omistusasuntoon.”
Iso asunto ei ole enää niin tärkeä
Vaikka olemme kovin perinteisiä asumismuotojen valinnan suhteen, asuntotarpeemme ovat tutkimusten mukaan muuttuneet, yhtä asiaa lukuun ottamatta.
”Asunnon sijainti on yhä edelleen määräävin asunnon valintaan vaikuttava tekijä DeCarbon-Home -hankkeen ison kansalaistutkimuksen mukaan. Ja luonnonläheisyyttä arvostetaan yhä edelleen”, Kylkilahti sanoo.
Ihmiset eivät kaipaa enää välttämättä isoa asuntoa, vaan tärkeintä on asunnon pohjan toimivuus.
“Uutena tekijänä ovat energiakriisin myötä nousseet esiin myös asumiskustannuksiin ja lämmitykseen liittyvät tekijät”, toteaa Kylkilahti ja uskoo, että asuntojen muunneltavuus on tulevaisuudessa entistä tärkeämmässä roolissa.
”Suomalaiset eivät osaa isoissa kyselyissä vielä esittää toivetta muunneltavuudesta. Se nousee esiin vasta haastatteluissa, joissa pohditaan mitkä ratkaisut toimivat arjessa ja mitä puuttuu.”
Kaikki riippuu poliitikkojen valinnoista
Asumisoikeusasuntoja on Suomessa noin 50 000, vaikka määrä on lopulta pieni kolmen miljoonan asunnon kannassa. Kylkilahti toivoisi kuitenkin hyvän vaihtoehdon säilyvän asuntomarkkinoilla.
Asumisoikeusasuminen tunnetaan vielä aika huonosti, vaikka se voisi olla monelle hyvä asumisen ratkaisu.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että uusille asumisoikeusasunnoille ei myönnettäisi valtion tukea. Näin siitäkin huolimatta, että asoasunnot ovat erittäin kysyttyjä erityisesti työssäkäyntialueilla, joilla tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja myös elinkeinoelämän tarpeisiin. Myös kaupungit tarvitsevat uutta asotuotantoa, jotta asuinalueiden asukaskannat voidaan pitää monipuolisina ja näin ehkäistä alueellista eriytymistä.
Kylkilahti näkee asumisoikeusjärjestelmän säilymisen markkinoilla riippuvan poliitikkojen päätöksestä.
”Kaikki on kiinni siitä, miten omistusasumista tuetaan jatkossa. Toivoisin kuitenkin, että erilaiset vaihtoehdot säilyisivät, sillä vain sitä kautta vältetään vaihtoehdoton tilanne, jonka myötä ihminen voi joutua taloudellisiin loukkuihin. Eri asumismuodot soveltuvat eri elämäntilanteisiin. Olisi myös kiinnostavaa nähdä, kuinka moni valitsisi asoasumisen, jos asoasuntoja voitaisiin tuottaa enemmän markkinoille.”