Asu­kas­nä­kö­kul­ma unoh­tu­nut asun­to­po­li­tii­kas­sa

Merkittävin muutosesitys koskee valtion tukeman asuntotuotannon lainoitusaikaa, jota esitetään lyhennettäväksi neljänneksellä, 40 vuodesta 30 vuoteen. Lainojen lyhentämisen etupainotteisuus on Vuokralaiset ry:n toiminnanjohtajan ja Asuntosäätiön hallituksen puheenjohtajan Anne Viidan mielestä hyvä asia, mutta samanaikaisesti ei pitäisi lyhentää laina-aikaa.

”On valitettavaa, ettei työryhmä tehnyt laskelmia siitä, mitä laina-ajan lyhennys tulee maksamaan asukkaille. Nuo laskelmat olisi pitänyt tehdä huolella, sillä asukkaiden maksukyky on heikentynyt elinkustannusten voimakkaan nousun ja sosiaalitukien leikkausten myötä. Myös taloudellisista syistä tehdyt häädöt ovat lähteneet nousuun”, toteaa Viita.

Asuntosäätiön laskelmien mukaan laina-ajan lyhennys korottaisi uusien asuntojen lähtövuokria jopa kolme euroa neliöltä. Näin suuri korotus estää monen kohteen rakennuttamisen, koska hinta ylittää asukkaiden maksukyvyn. Tätä kautta kohtuuhintaisten asuntojen määrä vähenisi väistämättä.

”Herää kysymys, ollaanko valtion tukema tuotanto ajamassa alas? Kohtuuhintainen asunto on suurelle osalle asukkaita välttämätön elämän perusta, joten ara-tuotannon väheneminen on asukkaiden näkökulmasta katsottuna todella huono asia. Tuotannon loppuminen kokonaan ajaisi suuren osan ihmisiä vaikeaan taloudelliseen ja sosiaaliseen ahdinkoon, jopa asunnottomiksi”, korostaa Viita.

Asunnottomuuden poistamiseen keskittyvän Y-Säätiön mukaan jo pelkästään asumis- ja sosiaalitukien leikkaukset ovat lisänneet taloudellisista syistä johtuneita häätöjä, ja sitä kautta asunnottomuus on lähtenyt jälleen kasvuun 11 vuoden jälkeen.

”Kun samaan aikaan on päätetty lopettaa uusille asumisoikeusasunnoille tarkoitettu valtion tuki, ovat keskituloiset asukkaat menettämässä mahdollisuuden kohtuuhintaiseen asumiseen, ja päätyvät entistä useammin asumaan vuokralla, vaikka haluaisivat asua omistusasumisen kaltaisessa asumismuodossa. Päätöksen myötä vähennettiin myös asukkaiden mahdollisuuksia siirtyä ara-vuokra-asunnoista muihin asumismuotoihin”, toteaa Viita, ja korostaa tilanteen vaikutusta myös työllisyyteen ja perhesuunnitteluun.

”Tällainen asuntopolitiikka ei edistä työllisyyttä, kun ihmisillä ei ole varaa asua työpaikkojen lähellä. Eikä se tue perheiden hyvinvointia tai edistä syntyvyyttä, jos ihmisillä ei ole varaa hankkia tarpeiden mukaista kotia.”

Viita pitää vanhakantaisena ajattelutapaa, että valtion tukema tuotanto kuuluisi vain kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille.

”Kun tilanne on se, mikä Suomessa nyt on, valtion tukema tuotanto pitäisi päinvastoin suunnata huomattavasti laajemmalle osalle väestöä. Sitä kautta päästäisiin myös ihmisten leimaamisesta asuinpaikan myötä”, painottaa Viita.