Asuntomarkkinoille rantautumassa asuntoperintöjen isojako

”Lähitulevaisuudessa tullaan näkemään, kuinka osa suomalaisista perii erittäin arvokkaita ja osa lähes arvottomia asuntoja. Se tulee väistämättä jakamaan nuorempien valintamahdollisuuksia eli omistusasunnon saaminen on entistä enemmän kiinni ihmisen taustasta”, toteaa asuntorahoitukseen erikoistuneen Hypon toimitusjohtaja Ari Pauna. 

Tilastoissa isojako näkyy jo siten, että yhä useampi alla 40-vuotias asuu vuokralla ja ensiasunnon ostajien määrä on viime vuosina vähentynyt. Myös asumisoikeusasuntojen viime vuosien vilkastunut kysyntä ja vähäinen asukasvaihtuvuus ovat hiljaisia signaaleja tuohon suuntaan. 

Omistusasunnon hankinta on silti Paunan mielestä edelleen mahdollista melko monelle. Kyse on enemmänkin siitä, ettei sitä saa hankittua enää niin nopealla aikataululla.  

”Ei omistusasunnon hankkiminen ole koskaan ollut helppoa, mutta yhteiskunta on muuttunut lyhytjänteisemmäksi kulttuuriltaan, ja siten myös asenne omistusasunnon hankintaan. Nyt mennään takaisin ennakkosäästämisen kulttuuriin ja hyvä niin. Olemme varoittaneet Hypossa jo vuosikausia velkavivutuksen ongelmallisuudesta”, kertoo Pauna. 

Asuntomarkkinassa on Paunan mielestä aina tilaa myös vuokra- ja omistusasumisen välimalleille, kuten asumisoikeusasumiselle, mutta niiden ei pitäisi olla riippuvaisia poliittisesta riskistä. 

”Mallien pitäisi olla sellaisia, että ne täyttävät kansainväliset rahamarkkinoiden vaateet. Asumisoikeusjärjestelmän tarkoitus ymmärretään kyllä hyvin, mutta järjestelmään liittyy sijoittajien näkökulmasta katsottuna pitkäaikaisia asuntopoliittisia riskejä suunnan muutoksista kesken laina-ajan. Siksi asuntoja rahoittaa tällä hetkellä lähinnä Kuntarahoitus.” 

Politiikka vaikuttaa valtion tukemaan asuntotuotantoon. Tämänhetkinen hallitus on lakkauttamassa valtion tuen uusilta asumisoikeuskohteilta. Samalla katkaistaan monelta yksi väylä kulkea kohti omistusasuntoa. Monet aso-asukkaat ottavat lainaa asumisoikeusmaksuun ja säästävät siten omaa pääomaa omistusasunnon hankintaan.  

”Olen itse saanut elää Suomessa, jossa voi nousta pienemmilläkin tuloilla omistusasujaksi. Sellainen Suomi meillä pitäisi olla jatkossakin. Pörssiosakkeen ja asunto-osakkeen ero on, että pörssiosakkeessa ei voi asua”, kiteyttää Pauna, joka ei kuitenkaan usko, että asotuotanto pystyy politiikkariskin takia kasvamaan jatkossa valtion huomassa. 

”Sen sijaan uskon, että mitä lähemmäs 2030-lukua mennään, markkinaehtoiselle puolelle luodaan malleja, jotka korvaavat valtion tukeman järjestelmän. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä, kuinka Suomen talous kehittyy ja millä tavalla kansainvälistä rahoitusta pystytään hyödyntämään. Pankkikilpailu tulee joka tapauksessa kehittämään markkinoille ennakkosäästämisen tuotteita, jotta omistusasuminen säilyy vaihtoehtona. Mutta nekään tuotteet eivät ole heti, tässä ja nyt -tuotteita”, korostaa Pauna. 

Myös asumisoikeusasuntoja on mahdollista tuottaa vapaarahoitteisina. Toistaiseksi niitä on kuitenkin tuotettu pääosin valtion tukiin nojautuen, jotta on voitu taata asumisen kohtuuhintaisuus. Niin ikään kaikki Asuntosäätiön noin 17 000 asumisoikeusasuntoa on lainoitettu ARAn myöntämillä, ns. pitkän korkotuen lainoituksella. 

Omistusasumisen keskittymistä vain osalle väestöstä on pidetty ongelmallisena muun muassa siksi, että varallisuuden jakautuminen epätasa-arvoisesti tuo tullessaan riskejä yhteiskuntaan, muun muassa yhteiskuntarauhaan liittyen. Se voi olla tulevaisuudessa myös kansantaloudellinen riski, jos yhä suurempi osa väestöstä on ikääntyessään taloudellisesti yhteiskunnan tuen varassa ilman omaa taloudellista puskuria. 

Omistusasumisen tärkeyttä korostaa Paunan mielestä myös se, että sen myötä hajautetaan kiinteistökannan omistamiseen liittyviä taloudellisia riskejä.  

”Omistusasuminen hajauttaa omistusta laaja-alaisesti ja hajauttaa samalla lainojen takaisinmaksun lähteitä palkanmaksun kautta yhteiskunnan eri aloille. Samoin se kerryttää omistajalle asuntovarallisuutta oman talouden peruskallioksi. Velkavivun käyttäminen vuokra-asuntosijoittamisessa lisää sekin systeemisiä riskejä erityisesti näin pienessä maassa kuin Suomi on”, perustelee Pauna ja arvostelee myös asumistukea vuokrausbisneksen edistäjänä.  

”Asumistukikeskustelussa unohdetaan helposti, että asumistuki pienentää merkittävästi asunnon omistajan taloudellisia riskejä, ja että tukijärjestelmä helpottaa vuokranantajan lainansaantia. Se on siis yhdenlainen yritystuki. Olen yrittänyt nostaa esiin, että ei tehtäisi asumisesta ja kaupunkipolitiikasta kaupunkimaataloutta niin, että homma toimii vain tukien varassa”, toteaa Pauna ja toivoo erityisesti, että asuntopoliittisten päätösten taustalle saataisiin tilastot kuntoon. 

”Ajan tasalla olevat, kattavat ja syvälliset tilastot auttaisivat päättäjiä myös siinä, ettei heidän tarvitsisi olla niin alttiita etujärjestöjen lobbaamiselle.”