Asuntosuunnittelussa koolla on väliä

Henna Helander on pitkän linjan ammattilainen, joka on aina painottanut asuntosuunnittelussa toimivien tilojen, asunnon valoisuuden ja kauneuden sekä asuinympäristön viihtyisyyden merkitystä. Olennaista on myös asunnon koko. Helander uskoo, että arkkitehtuuriset trendit kulkevat jatkossakin vastasyklisesti ja pienten asuntojen buumi kääntyy ymmärrykseksi tilan tarpeesta.

– Toivoa on ehdottomasti ilmassa niin, että tulevaisuudessa ei enää rakennettaisi käsittämättömän kokoisia paksukaistaloja. Ei tilanne voi ainakaan pahemmaksi enää mennä,  toteaa Helander. Paksukaistaloilla arkkitehti tarkoittaa syvärunkoisia taloja, joihin on mahdotonta suunnitella asuntoja, joiden ikkunat avautuisivat pienissä asunnoissa tai läpitalon huoneistoissa eri ilmansuuntiin. Syvärunkoisuus tuottaa helposti pimeitä, pitkulaisia asuntoja.

Paksukaistatalo yhdistettynä jatkuvasti pienenevään vapaarahoitteisten asuntojen keskipinta-alaan tekee asiasta vielä hankalamman. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 kerrostaloihin valmistuneet vapaarahoitteiset vuokrakolmiot olivat keskimäärin lähes kuusi neliötä vuonna 2010 valmistuneita pienempiä. Suurimmissa kaupungeissa ero entiseen on jopa kymmenen neliötä.

– Kun tänä päivänä pitää normaalissa asuntotuotannossa täyttää esteettömyysmääreet, 20 neliön asunto on liian pieni, jotta siihen saisi sisällytettyä edes asunnon perusfunktioita. Ja jos asunto on pitkulainen, asunnosta tulee hankalasti kalustettava niin, että huonekalut ovat helposti arjen perusaskareiden edessä. Sellaisesta asumisesta tulee nopeasti henkisesti rassaavaa, pohtii Helander.

Helander itse ei mielellään rakentaisi alle 36 neliöisiä yksiöitä lainkaan ja tekisi huonetilasta mieluusti neliönmuotoisen kalustettavuuden helpottamiseksi. Tilassa olisi hyvä olla myös kaksi ikkunaa ikään kuin jakamassa tilaa ja tuomassa avaruuden tuntua.

Asunnon koko vaikuttaa merkittävästi myös asukasvaihtuvuuteen, joka on pienissä yksiöissä suurempi, koska tila ei taivu käyttäjän muuttuviin tarpeisiin niin helposti.

Helander puhuu kahden tilan tarpeesta, joka meillä kaikilla on luonnostaan olemassa. Jokainen on varmasti kokenut esimerkiksi flunssaisena, kuinka huoneen seinät alkavat kaatua päälle ja siirtyminen makkarista olkkarin sohvalle tuo helpotuksen tuntua oloon.

– Jokaisella pitäisi olla kodissaan kaksi tilaa, toinen keittiö-olohuone- ja toinen makuutila, jotta pääsee sulkemaan toisia asioita mielestään tilaa vaihtamalla. Asunnon valoisuus puolestaan pitää huolta hormonitoiminnastamme ja mielihyvästämme. Ihmisen biologisen rytmin takia on puolestaan tärkeää, että ulkoa näkee puita ja pystyy seuraamaan vuorokauden ja vuodenaikojen kulkua, perustelee Helander.

 Arkkitehdin mielestä kahden asukkaan kodin pitäisi olla vähintään 52 neliöinen. Siihen tilaan pystytään suunnittelemaan toimiva keittiön, olohuoneen ja makuuhuoneen kokonaisuus. Tänä päivänä tuo neliömäärä on usein kolmion mitta, ja keittiö on monesti  yhdistetty olohuoneeseen.

Ulkotilat ovat myös sitä tärkeämpiä mitä pienempi asunto on. Mahdollisuus päästä ulos luo asuntoon tilan tuntua.

Asuntojen keskikoon pieneneminen ei koske ara-vuokra- ja asumisoikeusasuntoja. Aran ohjeistus edellyttää, ettei myöskään yksiöitä tehdä alle 30 neliöisinä. Koska asumisen hinta perustuu omakustannusperiaatteeseen, asukkailla on varaa hankkia tarpeitaan vastaava asunto ja niissä asutaan usein pitkään. Asuntosäätiön yli 17 000 asumisoikeusasunnon käyttöaste on 97,5 % ja keskimääräinen asumisaika on 8,6 vuotta.

Ara-tuotannolla on Helanderin mielestä myös yksi ylivoimainen kilpailuetu asuntomarkkinoilla.

– Kun esimerkiksi Asuntosäätiö rakentaa taloja omaan omistukseensa, heillä on vastuu laadusta. Heidän täytyy varmistaa, että tuotetaan kiinnostavina pysyviä asuntoja, joihin löydetään asukas. Laatutekijät ovatkin elinehto myös asumisoikeusasuntojen kilpailukyvyn säilymisessä, toteaa Helander.

Helanderia harmittaa, että tänä päivänä vapaarahoitteisissa asunnoissa ns. märkä- ja kuivatilat myydään samaan hintaan, vaikka kuivatilojen tekeminen on paljon halvempaa.

– Aiemmin eroteltiin märkätila- ja kuivatilaneliöt ja ajateltiin, että kuivatilaneliöitä voidaan antaa enemmän, kun niiden rakentaminen ei maksa niin paljon. Nyt kaikista neliöistä revitään samat hinnat, koska tuottovaatimukset ovat kasvaneet, toteaa Helander ja arvostelee myös valtion ja kaupunkien käyttämiä asuntomääriin perustuvia ohjauskeinoja.

– Kun käytössä on vain numeraalisia ohjauskeinoja, silloin kannattaa rakentaa pieniä asuntoja. Määräohjauksen vaikutusta laatuun ja sen kannustetta yhä pienempiin asuntoihin ei ole tarpeeksi tunnistettu. Vielä asiaan ei olla havahduttu, mutta kaikki varmaan jo ymmärtävät, että tähän täytyy saada muutos.

Helander haluaisi myös perustaa Suomeen rakentamisen ajatushautomon tai tutkimuskeskuksen, joka kokoaisi ja teettäisi tutkimuksia ja tuottaisi alan tarvitsemia tilastoja, joita Tilastokeskus ei pysty tuottamaan.  

– Tietoa tarvitaan poliittisen päätöksenteon tueksi, jotta pystytään päättämään oikeista asioista. Meillä on esimerkiksi asuntojen keskipinta-alan ja huoneistomäärien osalta olemassa tilastoharha, koska määrät lasketaan väärin. Oikean tiedon tuottamisen lisäksi tarvitaan reipasta keskustelua ja taho, joka pystyisi haastamaan asioita, painottaa Helander.