Kaavoitus määrittelee huomaamatta tulevaisuuttamme

Maankäytön suunnittelu eli kaavoitus ei ole vain piirustuksia virkakoneiston uumenissa vaan se vaikuttaa käytännön elämäämme todella monella tavalla. Ja koska elämämme muuttuu jatkuvasti, myös kaavoituksen pitäisi pysyä nykyistä paremmin tarpeidemme tahdissa.

Kävelet tutulla asuinalueella ja ihastelet taideteoksia asuintalojen yhteydessä. Todennäköisesti kyse on taidehankinnoista, jotka poliittiset päättäjät ovat määritelleet taloille hankittavaksi jo kaavassa. Tai kun ihmettelet uudella omakotitaloalueella talojen saman linjaista väritystä, kyse on jälleen kaavamääräyksistä.

Kaava määrittelee myös, millä alueella voit asua ja tehdä töitä, missä lapsesi käyvät koulua ja missä teette perheen ostokset. Melkein helpompi olisi luetella asiat, joihin kaava ei vaikuta.

– Maankäytön suunnittelu on yksi tärkeimmistä osista yhteiskunnan tulevaisuuden suunnittelua ja tulevaisuuden mahdollistamista, kiteyttää kaavoituksen merkityksen Tampereen yliopiston Industry professori Ari Ahonen, joka puhuu kaavoituksesta niin innostavasti, että kuulija ei voi olla kiinnostumatta. Tarinaan liittyy selkeästi draamaa ja vastakkainasettelua pölyttyneen menneisyyden ja uusien tuulien välillä.

Internetkin vaikuttaa kaavoitustarpeisiin

– Oma arvioni on, että tällä hetkellä vasta yli puolet voimassa olevista kaavoista on otettu käyttöön internetin keksimisen jälkeen. Maailma on nykyisellään kuitenkin ihan toinen kuin aikana ennen internetiä, korostaa Ahonen.

Internet on mullistanut elämäämme monella tavalla jo pidempään. Korona-aikana tapahtunut digiloikka on kuitenkin vienyt elämäntyyliämme erityisen tehokkaasti uuteen asentoon. Teemme töitä kotona, ostamme tavarat verkkokaupasta ja seurustelemmekin yhä enemmän digitaalisesti.

Sekoitamme toiminnoillamme kaavoittajan pakkaa, sillä perinteisesti nuo toiminnot on tarkoitettu tehtävän pääasiassa eri paikoissa. Voit kysyä, että onko tuo oikea ongelma, mutta kun asiaa miettii suomalaisen mielenlaadun kannalta, niin kyllä siitä ongelma saadaan aikaan.

Suomalaiset ovat sääntöintoilijoita

– Kaavoitus on meillä luotu vahvasti määräysten noudattamisen pohjalle eli halutaan säännellä pikkutarkasti asioita. Ja vaikka kannatan määräysten noudattamista, liian rajaavat määräykset ovat huono asia, sillä ne estävät joustavuutta. Meidän pitäisi ymmärtää ajatella kaavoitusta enemmän mahdollistamisen kuin rajaamisen kautta, pohtii Ahonen ja esittää kärjistetyn esimerkin etätyöstä.

– Tuleeko joku jossain vaiheessa sanomaan, että etätyö pitää kieltää, koska asuinalue on tarkoitettu vain asumiseen.

Tuskin sentään noin pääsee tapahtumaan, mutta jokaisella lienee hyviä esimerkkejä pilkun tarkasta suomalaisten innosta noudattaa sääntöjä. Kun 2000-luvulla yritettiin saada aikaan normitalkoita eli purkaa rakentamiseen kohdistuvia säädöksiä muun muassa kustannusten karsimiseksi, muutosvastarinta osoittautui todella kovaksi. Talkoot kuivuivat vuosien varrella kasaan kaikessa hiljaisuudessa.

Saman tyyppistä muutosvastarintaa on nähtävissä myös maankäytön suunnittelussa. Vanhoista tavoista halutaan pitää kiinni, vaikka kyse on todella suurista asioista.

Muutoskyky tuo kilpailukykyä

– Kyse on Suomen kilpailukyvystä. Muutoskykyisinä saamme aikaan onnistumisia, mutta jos pelätään muutosta, peli on menetetty, painottaa Ahonen.

Ahonen kaipaa kaavoitukseen joustavuutta ja laajaa osaamisen hyödyntämistä sekä korostaa, että suomalainen yhteiskunta on aina perustunut myös luottamukseen. Se pitäisi saada näkymään myös kaavoituksessa.

– Kannatan toki, että päätäntävalta kaavoituksesta on julkisella sektorilla, koska se on meidän demokraattisen järjestelmän malli, mutta kaavan valmistelussa pitäisi hyödyntää monipuolista osaamista myös yksityiseltä puolelta. Meillä on digiloikan ansiosta entistä paremmat työvälineet käyttää laajemmin kumppaneiden ja myös kansalaisten osallistumista kaavan valmisteluun.

Kumppanuuskaavoitus tuo asukkaiden tarpeet esiin

Ahonen puhuu lämpimästi kumppanuuskaavoituksesta, jossa kaupungit tekevät yhteistyötä maankäytön suunnittelussa esimerkiksi Asuntosäätiön kaltaisen rakennuttajan kanssa. Asuntosäätiön onkin tehnyt onnistuneesti kumppanuuskaavoitusta vuosikymmeniä joidenkin kuntien kanssa. Näissä tapauksissa Asuntosäätiö kokee saaneensa tuotua kaavaan mukaan asukkaiden tarpeita kuten hyvin toimivien ja valoisien asuntojen merkitystä.

– Asuntosäätiön toiminta jo pelkästään Tapiolan kehittämisessä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka yksityinen taho voi kehittää kaupunkia vastuullisesti. Tapiolan esimerkki on 70 vuoden jälkeenkin ihan tätä päivää, mutta ikävä kyllä poliittinen päätöksenteko on menossa jopa eri suuntaan, harmittelee Ahonen ja viittaa tekeillä olevaan maankäyttö- ja rakennuslain uudistukseen.

Tärkeä lakiuudistus tekeillä

Tällä hetkellä maankäyttö- ja rakennuslaissa on määriteltynä neljä kaavatasoa: valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakunta-, yleis- ja asemakaava. Siinä on Ahosen mukaan kolme tasoa liikaa, mutta tekeillä olevaan lakimuutokseen ollaan kaavailemassa jopa viidettä tasoa eli lisäämässä sääntelyä entisestään.

– Esimerkiksi Ranskassa on vain yksi kaavataso ja muuten johdetaan strategioiden avulla. Näin meilläkin voisi olla. Valtiotasolla tehtäisiin merkittävää ennakointia, josta muodostettaisiin maankäytön strategia. Talousaluetasolla strategiaa tarkennettaisiin ja vielä kunnat laatisivat näiden strategisten linjausten pohjalta oman strategiansa, esittää Ahonen.

Tällä hetkellä monissa kunnissa kaavoitusta ei ohjata Ahosen mukaan minkään strategian mukaan, vaan se on ikään kuin erillinen blokki kunnan toiminnoissa. Heikentyvän kuntatalouden seurauksena monissa kunnissa maankäytön resursseista on myös säästetty, mikä on johtanut kunnan kaavoittajien ylikuormitukseen ja kaavaprosessien hidastumiseen entisestään.

– Jos kaavan vahvistumiseen menee jopa kolme vuotta, on selvä asia, että se on liian hidas esimerkiksi investointihalukkaiden yritysten kannalta, korostaa Ahonen ja ennustaa, että kumppanuuskaavoitus tulee pakostakin lisääntymään, sillä kuntatalouden näkymät eivät ole ruusuiset.

PlanCity tuo tutkittua tietoa päättäjille

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistaminen käynnisti myös yliopistolla massiivisen tarpeen tuottaa tietoa uudistuksen taustalle. Maankäytön suunnittelun tulevaisuudesta ollaan huolissaan ja tiedelaitoksessa uskotaan tiedon kautta vaikuttamiseen.

– Käynnistimme PlanCity-tutkimuksen, jotta maankäytön ja rakentamisen laki voitaisiin uudistaa tuoreen tiedon valossa. Olemme halunneet tarjota yliopiston puolueettoman keskustelun alustaksi, kertoo Ahonen.

Myös Asuntosäätiö mukana PlanCityssä

Kolmivuotisen PlanCity-hankkeen kantavana ideana on luoda kokonaan uusi maankäytön suunnittelujärjestelmä ja tuoda yksityinen sektori tiiviimmin mukaan maankäytön yhteiskehittämiseen. Asuntosäätiön lisäksi hankkeessa ovat mukana Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, Hartela-Yhtiöt, HOAS, Lujatalo, Senaatti-kiinteistöt, TOAS ja Tampereen vuokratalosäätiö.

– Halusimme pitää tutkimuksellisen tason korkeana. Siksi PlanCity-hankkeessa on tekeillä jopa neljä väitöskirjatutkimusta tekijöiltä, joilla jokaisella on myös laaja käytännön kaavoitustyön kokemus eri puolelta Suomea. Lähtökohtana on siis tehdä tutkimusta käytännön elämän haasteista, joita lähdetään ratkaisemaan tutkimuksen keinoin, kertoo Ahonen.

Hankkeessa on ymmärretty myös viestinnän rooli asioiden eteenpäin viemisessä.

– Meidän täytyy popularisoida tätä asiaa, ettei puhuta vain ammattislangia. Haluamme saada ihmiset ymmärtämään, kuinka tärkeästä ja jokaisen elämään vaikuttavasta asiasta kaavoituksessa on kyse, painottaa Ahonen.

Uhka ja mahdollisuus

Maankäytön suunnittelun tulevaisuuden Ahonen näkee kahtalaisena. Jos sääntelyä entisestään kiristetään, tulevaisuus näyttäytyy uhkana, mutta jos ymmärretään lisätä joustavuutta, lisääntyy myös mahdollisuus ketterän, palvelullistuvan ja monimuotoisen yhteiskunnan kehittämiseen.

– Nykyistä järjestelmää ei tietenkään pidä nopeasti romuttaa, mutta meidän pitäisi ehdottomasti käyttää nyt tilaisuus siihen, että loisimme yksinkertaisemman, avoimuuteen ja luottamukseen perustuvan maankäytön suunnittelun mallin, jossa monenlainen kokeilu ja toimintatapa sallittaisiin.

Ahonen puhuu kaavoituksen yhteydessä myös johtajuudesta. Suomessakin tarvitsee korostaa johtamisessa enemmän ns. leadership-mallia eli kannustamiseen ja luottamiseen perustuvaa johtajuutta.

– Nykyinen kaavoitusmallimme korostaa lähinnä kontrolloivaa johtajuutta (management), joka ei vaan toimi enää nykyajan yhteiskunnassa. Molempia malleja tarvitaan, mutta tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan yhä enemmän luovuuteen, avoimuuteen ja luottamukseen perustuvaa järjestelmiä, niin myös kaavoituksessa. Sillä tavalla saadaan parhaat osaajat käyttöön ja luotua yhteiskuntaan ihmisten tarpeet huomioivaa kilpailukykyä. Liialla sääntelyllä ammumme itseämme nilkkaan, lataa Ahonen ja kertoo lopuksi paljon puhuvan esimerkin.

– Nykysäätelyllä Tapiolan kaltaista aluetta ei ehkä olisi saatu aikaan.