Kaupunkisuunnittelu vaatii ihmisnäkökulmaa

Professori Marketta Kyttä Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön suunnittelun laitokselta iloitsee siitä, että kaupunkisuunnittelussa ymmärretään entistä paremmin ihmisnäkökulma. Toisin oli Kytän uran alkutaipaleella, lähes 40 vuotta sitten, jolloin asukkaiden kokemuksellisuutta pidettiin toissijaisena asiana.

”Olen yrittänyt omasta puolestani tuoda esiin, että hyvinvointia tai onnellisuutta lisäävässä kaupunkisuunnittelussa pitää muistaa integroida nuo kolme ihmisen hyvinvoinnin tekijää yhteen ja liittää siihen vielä planeetan hyvinvointi. Se vaatii suunnittelijalta paljon osaamista ja toisaalta päättäjiltä tahtotilaa”, toteaa Kyttä, joka on kuulunut asiantuntijajäsenenä Asuntosäätiön valtuuskuntaan jo lähes 20 vuotta.

Kaupunkisuunnittelussa ollaan sellaisten asioiden äärellä, jotka muokkaavat miljöötä jopa vuosisadoiksi eteenpäin. Toimiva, viihtyisä, terveellinen ja kestävä rakennettu ympäristö luetaan tänä päivän myös olennaiseksi osaksi ilmastonmuutoksen, luontokadon ja monen muun kriisin ratkaisua eli suunnittelijat ja päättäjät ovat todella tärkeiden asioiden kanssa tekemisissä.

”Kun vertaan alan nykyistä tilaa urani alkuaikoihin, voin todeta, että koko ajan on menty parempaan suuntaan. Toki toivoisin, että muualla tehdyistä virheistä otettaisiin entistä enemmän oppia, sille meillä ei ole enää varaa ilmastonmuutoksen takia huteihin”, korostaa Kyttä ja nostaa esiin muun muassa kauppakeskusrakentamisen.

”Yltiöpäinen kauppakeskusrakentaminen niin pääkaupunkiseudulla kuin muuallakin Suomessa on ollut massiivinen virhe, joka surettaa minua. Muiden maiden kokemuksista tiedettiin sen tuomat ongelmat, joita nyt korjataan meilläkin esimerkiksi Helsingin keskustan elävöittämishankkeen avulla. Tällä hetkellä pitäisi ymmärtää muun muassa, ettei rakenneta tiiviitä asuinympäristöjä ilman palveluja, jolloin saadaan vain tiiviin rakentamisen haitat korjattaviksi tulevaisuudessa”, varoittelee Kyttä.

Vaikka huteja on tehty, Kyttä jaksaa silti uskoa siihen, että tiedon ja ymmärryksen lisäämisellä saadaan aikaan entistä parempaa kaupunkiympäristöä. Toivonsa hän asettaa erityisesti nuoriin suunnittelijoihin ja päättäjiin.

”Alalle on tullut ja tulossa fiksu suunnittelijasukupolvi, joka ymmärtää lähtökohtaisesti kestävän kehityksen tarpeet yhdistettynä ihmisten hyvinvointia tukevan ympäristön rakentamiseen. Heille pitää vaan antaa mahdollisuus toimia. Ehkä myös nuoret päättäjät ymmärtävät tämän. Tutkimustyötä tehdään koko ajan lisää, mikä auttaa tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa”, toteaa Kyttä, mutta korostaa, että helppoa palapelin kokoamista ei ole tiedossa tulevaisuudessakaan.

”Rakennetun ympäristön kehittämisessä on isot poliittisen ja taloudelliset voimat liikkeellä. Se on eri näkökulmien ja painotusten taistelukenttä.”

Asuntosäätiön suuntaan Kytällä on esittää toive, joka tukisi nuorten osaajien esiintuloa. Asuntosäätiötä hän pitää edelläkävijänä erityisesti lapsi- ja perhenäkökulman korostajana alalla.

”Asuntosäätiölle inhimillisyys ja vuorovaikutteisuus on ikään kuin sisäänrakennettu toimintaperiaate, koska se on ollut koko toiminnan lähtökohta. Säätiö voisi antaa vielä enemmän tilaa innovatiivisuudelle ja nuorelle suunnittelijasukupolvelle Tapiolan rakentamisen hengessä ja olla siten jälleen suunnannäyttäjä alalla”, pohtii Kyttä.

Professorille itselleen ihmisläheinen näkökulma juontuu psykologitaustasta. Kaupunkisuunnitteluun liittyvän väitöskirjansa hän kuitenkin teki arkkitehtiosastolle ja on sittemmin kouluttanut lukuisia suunnittelijoita alalle sekä johtanut erilaisia tutkimushankkeita.

”Minun ryhmässäni tehdään perustavanlaatuista tutkimusta siitä, mitkä rakennetun ympäristön piirteet edistävät muun muassa terveyttä ja hyvinvointia. Olemme tehneet pioneeritutkimusta ja kehittäneet muun muassa nettipohjaista metodologiaa, ns. osallistuvaa paikkatietoa, jolla voidaan tutkia ihmisten paikkaan kiinnittyvää ympäristösuhdetta niin, että he merkitsevät karttaan olennaisia tietoja arkielämästään”, kertoo Kyttä.

Nettipohjainen digitaalinen työkalu on tuonut tutkijoille entistä seikkaperäisempää tietoa asukkaiden tarpeista ja toiveista asuinalueilla. Metodin avulla on myös saatu entistä suuremmat määrät ihmisiä vastaajiksi ja mukaan myös uusia ihmisryhmiä kuten lapsia, nuoria ja maahanmuuttajia.

”Ihmisten antama tieto kytkeytyy aina tiettyihin suunnitteluratkaisuihin. Selkeä karttaan merkitty tieto esimerkiksi siitä, miten lapset kokevat jonkin risteysalueen pelottavaksi, on paljon arvokkaampi tieto kuin yleinen kommentti asuinalueen turvattomuudesta. Kun tuo tieto pystytään vielä rinnastamaan kaikkeen muuhun tietoaineistoon, mitä kaupungilla on käytössään, saamme asukastiedon olennaiseksi kerrokseksi muun tiedon päälle. Esimerkiksi Espoo on tuonut esimerkillisesti asukastiedon osaksi kaupunkisuunnittelijoiden lähtötietoaineistoa”, kehuu Kyttä.

Kytän tutkimustiimi on tehnyt viime aikoina yhteistyötä osallistavan suunnittelun osalta Espoon kanssa myös täydennysrakentamiseen liittyvissä hankkeissa, kun asukkaat ovat saaneet merkitä kartalle täydennysrakentamiseen soveltuvia alueita. Vastaavaa metodia käytettiin takavuosina myös Helsingissä yleiskaavaa suunniteltaessa.

”Täydennysrakentaminen herättää tänä päivänä vastustusta, ja on erittäin tärkeää, että asukkaat pääsevät tuomaan näkemyksensä esiin. Myös vihersuunnittelijat hyötyvät paikkatiedoista, kun saavat tietää, mitä paikkoja ihmiset alueilla käyttävät”, kertoo Kyttä.

Rakennetulla ympäristöllä voidaan Kytän mukaan vaikuttaa merkittävästi yksilöiden hyvinvointiin.

”Meidän ei pitäisi enää helpottaa elämäntapaamme, sillä jos pyritään siihen, että kaikki kannetaan kotiin, istumme vain sohvalla ja se on tuhon tie. Valtaosa kansanterveydellisistä haasteistamme liittyy tänä päivänä liikkumattomaan elämäntapaan. Tutkimusten pohjalta tiedämme, että jos arkipalvelut ovat asuinalueella lähellä, ihmiset liikkuvat enemmän niin, etteivät edes huomaa sitä”, toteaa Kyttä ja korostaa myös sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä rakennetun ympäristön keinoin.

”Yksinäisyys on suuri yhteiskunnallinen ongelma ja terveydellinen haaste. Meidän tulisi luoda enemmän mahdollisuuksia kevyeen sosiaaliseen kanssakäymiseen asuinalueilla. Nykyään onkin hienosti satsattu esimerkiksi talojen yhteistiloihin mutta myös asuinalueilla pitäisi olla enemmän esimerkiksi rappusia istuskelua varten tai kahviloita vaikkapa leikkipuistoissa”, pohtii Kyttä ja toteaa, ettei Suomessa ole vielä tutkittu sosiaalisen hyvinvoinnin merkitystä riittävästi.

Kaiken kaikkiaan Marketta Kyttä toivoo rakennetun ympäristön osalta kunnianhimoisempaa toimintaa kautta linjan.

”Esimerkiksi Helsinki haluaa olla maailman toimivin kaupunki, mikä on hyvä tavoite, mutta miksi ei voisi tavoitella maailman kauneimman ja kutsuvimman kaupungin mainetta. Ymmärrän, että realiteetit, kuten taloudelliset tekijät asettavat tiukat raamit, mutta kunnianhimoa voisi silti olla enemmän. Voisimme saada kunnianhimon, asukasosallistumisen ja suunnittelijoiden ammattitaidon avulla aikaan jotain suomalaisspesifiä”, vakuuttaa Kyttä.