Keskiössä ihminen ja tasavertainen elämä

Asuntosäätiön perustajat Invalidiliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, SAK, Virkamiesliitto, Vuokralaiset ry ja Väestöliitto halusivat alusta lähtien, että Asuntosäätiö tuottaa toiminnallisia ja kauniita koteja ja asuinympäristöjä. Sodan jälkeisessä Suomessa perheet asuivat ahtaasti ja karusti, ja erityisesti lapsille haluttiin luoda parempia kasvuympäristöjä, joissa on hyvä elää monipuolista elämää.  

”Toiminnan keskiössä oli alusta alkaen ihminen. Ymmärrettiin, että pelkkien asuntojen tekeminen ei riitä, vaan pitää rakentaa kokonaisia yhdyskuntia kestävän kehityksen mukaisesti”, kertoo Anja Mäkeläinen, jonka matka Asuntosäätiössä alkoi vuonna 1974 ensin työntekijänä ja sitten työn ohessa suoritettujen juristiopintojen jälkeen edeten säätiön toimitusjohtajaksi vuonna 1994. Eläkkeelle hän jäi 13 vuotta sitten. 

Asuntosäätiössä on aina käytetty alan parasta osaamista niin asuntosuunnittelussa kuin rakentamisessa. Säätiön toimintamalli on puolestaan houkutellut erinomaisia osaajia töihin.  

Tapiolan rakentamisesta säätiön arvopohja konkretisoitui ja työ jatkui sen jälkeen Kivenlahdessa, Matinkylässä ja Suurpellossa laajentuen myöhemmin muillekin paikkakunnille. Oman tonttivarannon tultua käytetyksi Espoossa, Asuntosäätiö on ollut haluttu yhteistyökumppani eri asuinalueiden toteuttajana.  

”Kyllähän Asuntosäätiö oli tuolloin edelläkävijä, suunnannäyttäjä. Jos ajatellaan esimerkiksi segregaation ehkäisyä tänä päivänä, niin toiminta perustui juuri siihen alusta lähtien. Ajatuksena oli ihmisten tasavertaisuus, mikä tarkoitti yksinkertaisesti sitä, että alueille rakennettiin niin vuokra- kuin omistusasuntoja ja myöhemmin asumisoikeusasuntoja. Haluttiin tarjota kaikille ihmisille hyvät asumisen edellytykset”, kertoo Mäkeläinen. 

Asuntosäätiö perusti Mäkeläisen johdolla 90-luvulla Asuntosäätiön Asumisoikeus Oy:n, joka on tänä päivänä noin 17 000 asunnon myötä maan suurin aso-asuntojen omistaja. 

”En ymmärrä, että aso-tuotantoa ei haluta jatkossa rahoittaa valtion taholta. Eivätkö päättäjät ole tutustuneet aso-asuntojen kysyntätilanteeseen, joka kertoo, että asuntoja todella tarvitaan markkinoilla. Ihmisillä pitäisi jatkossakin olla erilaisia asumisen vaihtoehtoja. Aso-tuotanto ei ole myöskään valtiolle iso taloudellinen riski, kun asunnot sijaitsevat pääsääntöisesti erinomaisilla paikoilla kasvukeskuksissa. Sen sijaan tehdään kovasti hallaa rakennusteollisuudelle, joka tarvitsisi nyt tilauksia. Eikö ymmärretä, että suomalaisen rakennusteollisuuden alas ajaminen tarkoittaa mittavia vaikeuksia rakentamiseen liittyvälle elinkeinoelämälle ja lisää vaaraa, että ulkomaiset yhtiöt valtaavat rakentamisen markkinat”, ihmettelee alaa yhä aktiivisesti seuraava Mäkeläinen. 

Asuntosäätiön alkuvuosien asuntotuotanto oli lähinnä aravalainoitettua omistus- ja vuokra-asuntotuotantoa. Arava-vuokratuotannosta osa toteutettiin aluerakennussopimuksiin liittyen suoraan myös Espoon kaupungin omistukseen.  

Mäkeläisellä on kokemusta pitkän uransa aikana monista kriiseistä. Hän tuli Asuntosäätiöön töihin energiakriisin koetellessa maata, mikä lamaannutti historiallisen laajan asuntotuotannon. 70-luvun alussa elettiin ensimmäistä kaupungistumisen vaihetta Suomessa, kun maaseudulta muutettiin työn perässä kaupunkeihin. Energiakriisi iski Asuntosäätiön siten, että 80-henkinen työntekijäjoukko kutistui merkittävästi. 

”Asuntosäätiö näyttäytyi minulle alusta alkaen oman tiensä kulkijana, jolle laatu oli määräävä tekijä vaikkei luksusta tehtykään. Laatu oli myös sitä, että pidetään se sana, mitä luvataan ja huolehditaan kaikesta. Tuolloin ei puhuttu mistään vastuullisuudesta, mutta sitähän se nimenomaan oli. Uskoisin, että juuri tuo luottamus säätiön toimintaa kohtaa kantoi meitä kriisien yli. Vaikka olimme pieni toimija, kunnat ja yhteistyökumppanit tiesivät, että teemme laadukasta ja toimivaa”, toteaa Mäkeläinen, josta tuli Asuntosäätiön toimitusjohtaja 90-luvun laman syvimmillä hetkillä. 

Uusi sinnittelyn paikka tuli finanssikriisin myötä vuonna 2008.  

”Markkinatilanne oli jälkeen hankala, mutta elpyi pikkuhiljaa. Olimme aloittaneet jo aiemmin kumppanuuksien kehittämisen, sillä kukaan toimija ei enää voinut kehittää alueita yksin. Meidän vahvuutemme oli jo tuolloin, että osasimme arvostaa asiantuntijuutta ja etsiä hyviä kumppanuuksia sekä antaa heille vapautta toimia. Kun sitten Suurpellon ensimmäinen talo valmistui ja Saunalahden aluekin oli hyvässä vauhdissa, katsoin, että voin jo jäädä eläkkeelle”, kertoo Mäkeläinen ja muistelee aikaansa Asuntosäätiössä tärkeänä elämänkokemuksena. 

”Suoritin Tampereen yliopistossa kunnallistutkinnon, Helsingin yliopistossa oikeustieteellisen, mutta Asuntosäätiö oli minun kolmas korkeakouluni, jossa opin näkemään asioita kokonaisuutena. Säätiön arvopohja oli helppo omaksua, hyväksyä ja ymmärtää, että olimme hoitamassa asukkaiden asioita. Sitä asukkaat meiltä odottivat ja siihen odotukseen pitää Asuntosäätiön jatkossakin vastata, jotta säilytetään se luottamus, jota Asuntosäätiön toimintaa kohtaan on rakennettu alusta lähtien”, linjaa Mäkeläinen.