Koti on kaiken ydin

Asuntosäätiö on tarjonnut koteja eri elämäntilanteisiin 70 vuoden ajan. Vaikka elämäntapamme ovat muuttuneet, kodin perusolemus on säilynyt. ”Koti on ihmiselle sekä fyysinen paikka että mielentila”, toteaa sosiologi Inari Aaltojärvi. Aaltojärvi muistuttaa, että asuntopolitiikalla vaikutetaan kotien perusasioihin ja sitä kautta laajasti koko yhteiskuntaan.

Asuntosäätiön tärkein perustamissyy vuonna 1951 oli ja on yhä edelleen päästä tuottamaan kaikille hyviä koteja viihtyisiin asuinympäristöihin. Perustajajärjestöt Invalidiliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, SAK, Vuokralaisten Keskusliitto, Virkamiesliitto (lakkautettu) ja Väestöliitto ymmärsivät, että koti on tavalla tai toisella ihmisen elämän ydinasia ja siksi asuntopolitiikka on keskeisessä roolissa yhteiskunnan kehittämisessä.

Kodin merkitystä on tutkittu yllättävän vähän. Tämän totesi aikoinaan myös tamperelainen sosiologi Inari Aaltojärvi, joka päätti tehdä gradunsa kodin merkityksestä vuonna 2005.  

– Kuvaavaa on, että professorini tuhahti, että mikä aihe tuo nyt on. Yhteiskuntatieteissä ollaan yleensä kiinnostuneita laajemmista rakenteista, mutta minä ajattelin, että rakenteet tarvitsevat syntyäkseen arkisia asioita ja päätin tehdä graduni haluamastani aiheesta, kertoo Aaltojärvi. Aaltojärvi jatkoi samalla teemalla myös väitöstutkimuksessaan vuonna 2014 tutkiessaan teknologian merkitystä kodeissa.

Aaltojärven kiinnostus aiheeseen heräsi lastensuojelussa suoritetun opiskeluaikaisen työkokemuksen myötä. Työ laajensi ajattelua kodin merkityksen moninaisuudesta ja toisaalta tärkeydestä. Myös laitoksen voi mieltää kodiksi tai kotoisaksi paikaksi, jossa on hyvä olla.

– Tutkimuksiini liittyvissä haastatteluissa nousi selkeästi esiin, kuinka koti muodostuu yhtä aikaa fyysisestä paikasta ja sosiaalisista suhteista niin kodissa kuin myös sen ulkopuolella. Koti mielletään omaksi henkiseksi mielentilaksi ja kotona pitää voida olla oma itsensä, toteaa Aaltojärvi.

Kodin olemus muodostuu yllättävän saman tyyppisistä elementeistä eri ikäisillä ihmisillä.

– Tärkeimpänä hyvän kodin tekijänä pidetään nimenomaan henkisiä tekijöitä, kuulumista omaan paikkaan ja sosiaaliseen verkostoon. Myös ihmisten muistot puhuvat tämän puolesta. Jos jokin tila ei ole muodostunut kodiksi, syy on yleensä siinä, etteivät asiat elämässä ole juuri tuolloin olleet muutoin kunnossa. On ollut esimerkiksi riitaa läheisten kanssa.

Tavaratkin ovat tärkeitä, mutta harva haluaa tunnustautua olevansa niissä kiinni. Tavaroissa näkyy ennen kaikkea vallitsevat trendit. Esimerkiksi näin konmarituksen aikaan tavaroiden määrää jopa häpeillään.  

Luonnollisesti myös ihmisen persoona vaikuttaa kodin tavaramäärään. Kirjojen suurkuluttajan koti, kuten Aaltojärvellä itsellään, täyttyy kirjoista tai musiikki-ihmisen koti levyistä. Yksi tavara on kuitenkin ylivoimainen ykkönen kodin varusteluettelossa.

– Televisio tuntuu kuuluvan kotiin, vaikka sitä myös kritisoidaan ja katsomismäärää vähätellään.

Suomessa on vuosikymmeniä nähty koti yksikkönä, jossa asuu ydinperhe kasvattaen kunnon kansalaisia yhteiskuntaa varten. Yksinasuvia sinkkuja on ihan viimevuosiin saakka pidetty jollain lailla erikoisuuksina. Samoin on laita sateenkaari- tai uusperheiden kohdalla.

– Onneksi pikkuhiljaa on alettu ymmärtää, että koteja on erilaisia. Siitä huolimatta tietynlaista kodin normitusta tapahtuu yhä edelleen esimerkiksi sosiaalisen median kuvittamien kotien myötä ja moni myös kokee, ettei oma koti täytä normin vaatimuksia. Silti ymmärretään, että vaikka kodin ulkoiset ominaisuudet eivät täyttäisi kuvitellun normin vaateita, oma koti koetaan juuri itselle sopivaksi paikaksi, selittää Aaltojärvi.

Viime vuosina teknologia on tullut yhä tiivimmin osaksi asumista. Rakentamisessa on otettu käyttöön ekologista kestävyyttä lisäävää tekniikkaa ja toimintatapoja. Sen lisäksi ihmiset ovat hankkineet yhä enemmän älytekniikkaa koteihinsa.

– Teknologia ei selvästikään kuitenkaan määrittele kodin olemusta, eikä sen haluta hallitsevan kotia. Silti se vaikuttaa merkittävästi sosiaalisiin suhteisiin, ajankäyttöön ja myös siihen, että ihmisten pitää tehdä enemmän työtä, jotta voivat ylläpitää omasta mielestään hyvää kotia.

Kodin teknologian osalta ihmiset toivovat ennen kaikkea helppoutta ja huomaamattomuutta. Teknologian toivotaan auttavan arjen asioiden hoitamista, ei tuovan stressiä.

– Teknologia näyttäytyy monelle myös uhkaavana ja sen pelätään vievän mennessään kodin tunnun. Suurin osa ihmisistä tuntuu kuitenkin hyväksyvän teknologian ekologiset ulottuvuudet talotekniikassa.

Teknologian vyörymistä koteihin pelkääville Aaltojärvellä on rauhoittavaa kerrottavaa.

– Teknologioita tulee ja menee. Asumisessa teknologia tulee todennäköisesti kehittämään enemmän talotekniikkaa. Jokainen itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon kotiinsa hankkii teknologiaa ja miten sitä käyttää. Näillä asumisen kustannuksilla ei toisaalta kenelläkään tavallisella palkansaajalla ole rahaa täyttää kotiaan teknologialla.

Kodin ydinmerkitys ei Inari Aaltojärven mielestä tule muuttumaan tulevaisuudessakaan.

– Ihminen tarvitsee paikan missä asua, eivätkä sosiaaliset vuorovaikutussuhteet katoa ihmisten elämästä, vaikka kommunikointitavat muuttuisivatkin. Perheen käsite tulee varmaan laajentumaan entisestään eli ketä koetaan kuuluvan perheeseen ja asuvan kodeissa. Lainsäädäntökin seuraa tuota kehitystä perässä jossain vaiheessa esimerkiksi asumistukijärjestelmien osalta.

Myös yhteiskunnalliset tekijät linjaavat Aaltojärven mielestä asumisen tulevaisuutta tiettyyn suuntaan.

– Suomalaisessa asumisessa mennään näillä näkymin takaisin pienempiin tiloihin asumisen korkeiden kustannusten, kaupungistumisen ja työpaikkojen sijainnin myötä. Toisenlaisella asuntopolitiikalla voitaisiin vaikuttaa niin asumisen hintaan kuin siihen millaisia asumismuotoja on tarjolla.

Asumisen kustannukset vaikuttavat olennaisesti niin asunnon koon kuin myös asuinalueen valintaan. Näilläkin tekijöillä on suuri vaikutus siihen, millaiseksi ihminen kokee oman kotinsa.

– Tärkeintä olisi, että poliittisin ratkaisuin mahdollistettaisiin ihmisille kohtuuhintainen asuminen ja valinnanvapaus siihen, missä haluaa asua, painottaa Aaltojärvi.

Ja se asunto voi Aaltojärven tutkimusten mukaan olla yhä useammin omistusasunnon sijaan vuokra- tai asumisoikeusasunto.

– Yllättävän joustavasti nykyään suhtaudutaan asumismuodon muutoksiin. Asiaa ajatellaan yhä enemmän elämänvaihekysymyksenä eli mikä asumismuoto sopii itselle mihinkin elämänvaiheeseen, summaa Aaltojärvi.

Maailma ympärillämme muuttuu, mutta yksi asia pysyy: koti on tärkein. Asuntosäätiö perustettiin vuonna 1951 kuuden kansalaisjärjestön Invalidiliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton, SAK:n, Vuokralaiset Ry:n, Väestöliiton ja Virkamiesliiton (lakkautettu) toimesta.