Lapsiperhe tarvitsee tilaa

Pullerikinahteen lapsiperheelliset antavat asuntojen suunnittelijoille ja rakennuttajille ideoita asumisen arjen helpottamiseen. Terveisiä saavat myös päättäjät, jotka haluavat Suomeen syntyvän lisää lapsia.

Tampereen Pullerikinahteen asumisoikeustalon pihamaalla käy kuhina kesäkuisena keskiviikkoiltana. Jokainen perheellinen voi samaistua tilanteeseen, jossa kuuman kesäpäivän päätteeksi hiekkalaatikolla pörrää kymmenkunta alle kymmenenvuotiasta.

Omat lapsensa jo aikuisuuteen saattaneelle toimittajalle meno nostaa muistojen hymyn huulille, mutta myös myötätunnon hurlumhein keskellä eläviä nuoria vanhempia kohtaan.  Kun lapset ovat mehunsa saaneet, päästään puhumaan lapsiperheellisten elämästä, haasteista ja asumisesta.

Kylähengen yhteisö

Paikalle ovat tulleet Elsa Vähänen, joka toimii myös talon asukastoimikunnan puheenjohtajana, puolisonsa Ville Yli-Hemmingin kanssa sekä Solja Nykänen ja Ilmari Kavén, jonka puoliso Hanna-Kaisa Karhinen liittyy myöhemmin seuraan. Heidän lapsistaan paikalla ovat leikkimässä Valma ja Armas Yli-Hemminki, Elviira Nykänen sekä Jaakob ja Loviisa Kavén.

Kaikki kehuvat kilvan asuinpaikkansa loistavaa sijaintia hyvien kulkuyhteyksien varrella, miljöön vehreyttä ja turvallisuutta lapsille sekä alueen palveluita. Tuollaisia asuinpaikan ominaisuuksia he ovat kuulemma oppineet ymmärtämään nuoruuden toisenlaisten tarpeiden jälkeen. Kaikki arvostavat myös toistensa olemassaoloa, yhteisöä, jossa on syntynyt ystävyyssuhteita.

– Tässä on sellaista kylähenkeä, toteaa Ville Yli-Hemminki, jota Solja Nykänen komppaa.

– Pidämme silmällä muidenkin lapsia pihalla ollessamme. Tästä touhusta tulee mieleen oma lapsuus, kun kuljettiin ovilla pyytämässä kavereita ulos. Lapsilla on aina kavereita.

Lapsiperhenäkökulma käytössä

Elsa Vähäsen mukaan yhteisössä on tehty paljon asioita lapsiperhenäkökulmalla. Asukastoimikunta on hankkinut taloon hämähäkkikeinun ja jalkapallomaalit. Ennen koronaa vietettiin yhdessä muun muassa hallloweeniä lasten iloksi. Koronan jälkeistä aikaa on odottamassa käyttöään Asuntosäätiön myöntämä 20-vuotisjuhlaraha, kun viimevuotisia synttäreitä ei koronan takia voitu pitää.

– Olemme hankkineet yhteiskäyttöön myös peräkärryn ja puutarhatyökaluja, jotta kaikkea ei tarvitsisi itse hankkia. Samalla säästyy myös tilaa jokaisen varastossa, kertoo Elsa Vähänen.

Siitä päästäänkin tilakysymykseen, joka selkeästi mättää jokaista perhettä. Hyvästä asuinyhteisöstä ei haluttaisi muuttaa pois, mutta tilantarve saattaa siihen ajaa. Isoja, kohtuuhintaisia perheasuntoja on liian vähän tarjolla niin Pullerikinahteella kuin ylipäänsä Tampereen asuntomarkkinoilla.

Aso on kilpailukykyinen vaihtoehto

– Me asumme nelikossa, mutta etsimme isompaa. Asunnon omistaminen ei ole meille mikään itseisarvo ja viiden hengen perheen asunnon ostaminen olisikin kallis vaihtoehto opettaja-terveydenhoitaja-pariskunnan tuloilla. Asoasunto on kilpailukykyinen vaihtoehto varsinkin, kun vesi ja netti kuuluvat hintaan, pohtii Ilmari Kavén, jonka kumppani Hanna-Kaisa Karhinen vahvistaa pariskunnan viihdesivujen löytyvän tällä hetkellä asuntomarkkinaosastolta.

– Olisi ideaalia, jos täältä saisi isomman asunnon, mutta se on ihan arpapeliä, huokaisee Ilmari Kavén, joka arvostaa asoasumisessa edullisen hinnan lisäksi helppoutta. Kun jääkaappi hajoaa, soitto isännöitsijälle tuo uuden tilalle. Lapsiperheelle sillä asialla on kaikkien haastateltavien mielestä suuri merkitys niin vaivan kuin myös talouden kannalta.

Myös Solja Nykänen etsii miehensä ja kahden lapsensa kanssa isompaa asuntoa. Nykyinen kolmio alkaa käydä auttamatta liian pieneksi.

– Tänne muuttaessa etsimme nimenomaan asoasuntoa, sillä se on hyvä vaihtoehto ennen oman asunnon ostamista. Nyt haaveenamme on ostaa omistusasunto vähän kauempaa.

Tampereella sama tilanne kuin Helsingissä

Tampereella asuntomarkkinat ovat lähentyneet pääkaupunkiseudun tilannetta sikäli, että asuntojen hinnat nousevat kovaa kyytiä varsinkin lähempänä keskustaa sijaitsevissa asunnoissa.

– Hinnat ovat Tampereella niin korkeat, ettei lapsiperheillä ole varaa ostaa riittävän kokoista asuntoa vähänkään lähempää keskustaa. Siinä olisi asoille markkinarako, esittää Ville Yli-Hemminki, joka pitää perheensä saamaa viisikkoa suorastaan lottovoittona. Ja vaikka puoliso Elsa Vähänen haikaileekin asumisen unelmissaan satavuotiaan hirsitalon perään, perhe on asettanut mukavuuden ja helppouden etusijalle. He ovat myös satsanneet nykyisen asuntonsa viihtyvyyteen.

– Kun muutimme viisikkoomme, teetätimme Staileripaketin avulla keittiön uusiksi. Se oli tosi kätevää ja siinä paketissa oli paljon vaihtoehtoja valittavaksi, toteaa Elsa Vähänen.

Eteiset ja säilytystilat pullonkauloina

Asuntoihin sinällään jokainen on tyytyväinen, paitsi eteisiin, jotka ovat melkoisia pullonkauloja perheasunnoissa. Eteisen koko on sama tuulikaappimalli asunnon koosta riippumatta.

– Isomman eteisen kun saisi, puuskahtaa Ilmari Kavén ja kaikki yhtyvät pontevasti samaan toiveeseen.

Perheasunnon eteisen pitäisi olla kaikkien mielestä niin iso, että siihen mahtuu kunnolla viidenkin hengen kengät, ulkovaatteet ja mieluusti myös harrastusvälineet. Ja kuraeteinen olisi kätevä keino saada vähennettyä arjen siivousrumbaa.

Toinen asuntojen puute on säilytystilan vähäisyys. Lapsiperheen jäsenten neljän vuodenajan vaatteet ja harrastusvälineet vaativat säilytystilaa.

– Vaikka kuinka kokee elävänsä minimalistisesti, tavaraa vaan on lapsiperheessä, huokaa kolmen lapsen äiti Elsa Vähänen, joka on tunnettu kierrättäjä ja tarkka siitä, ettei tavaraa osteta ostamisen vuoksi, vaan harkiten.

Etätyö haastaa tilankäyttöä

Korona-aika toi lapsiperheisiin vielä ylimääräistä tilantarvetta etätöiden vuoksi. Ilmari Kavén kuvaili herkullisen elävästi, kuinka hän teki keittiössä läppäri auki töitä, keitti samalla makaronia hellalla ja lapset ”kiipeilivät” seinille.

– En muista noista kuukausista mitään. Uupuminen oli kyllä lähellä, kun päivät olivat yhtä ja samaa putkea. Se oli raskasta aikaa.

– Me jouduimme ottamaan etätyön takia keskimmäisen lapsen huoneen työhuonekäyttöön. Onneksi sentään olimme saaneet vaihdettua isompaan asuntoon juuri ennen koronaa, toteaa Elsa Vähänen.

Oma yhteisö toi helpotusta arkeen

Hyvä asuinyhteisö auttoi myös korona-aikana, kun liikkumista rajoitettiin.

– Sovimme pihalla leikkivien lasten vanhempien kanssa, että lapset saavat leikkiä ulkona toistensa kanssa normaalisti rajoituksista huolimatta. Ei elämästä olisi tullut mitään, jos lapset eivät olisi päässeet leikkimään yhdessä, toteaa Elsa Vähänen.

Perheet ovat toimineet myös toistensa turvaverkkoina ja hoitaneet tarvittaessa toistensa lapsia.

Tarvitaan lapsenvahtiuber!

Tukiverkkojen puuttuminen onkin kaikkien mielestä yksi tärkeä syy jopa syntyvyyden vähenemiseen. Lapsiperheen arki on raskas pieti hoidettavaksi, vaikka perheessä olisi kaksi vanhempaa.

– Pitäisi olla helposti saatavia lapsenvahtipalveluja. Olisi kiva päästä edes kaupassa käymään rauhassa, pohtii Solja, jonka tukiverkostosta suurin osa asuu eri kaupungeissa.

– Tarvitaan lapsenvahtiuber, sellainen äppisovellus, jossa voi antaa arvosteluja puolin ja toisin ja saada sitä kautta vakituisiakin hoitajia avuksi, innostuu Ilmari Kavén, jonka mielestä saatavilla olevat kunnalliset palvelut ovat ihan liian kankeita taipumaan lapsiperheen arkeen.

Päättäjien puheet ja teot ristiriidassa

Ilmari Kavén nostaa esiin myös työelämän olosuhteet matalan syntyvyyden syyksi.

– Työelämä on tänä päivänä liian vaativaa ja ihmisestä puristetaan kaikki ulos varsinkin yksityisellä puolella. Kyse on myös asenteista vallitsevassa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Puhutaan kyllä, että lapset ovat tärkeitä, mutta palveluiden kehittämiseen ei anneta rahaa. Rahan määrällä kuitenkin kerrotaan se, mikä oikeasti on tärkeää.

Aihe on selvästi muillekin tärkeä. Elsa Vähänen muistuttaa, että lapsiperhe-elämän ilojen kilpailijana on yhä enemmän muuta elämänsisältöä, joka saattaa helposti näyttäytyä nuorille aikuisille houkuttelevammalta kuin perhearjen haasteet. Siksi yhteiskunnassa kannattaisi pistää tiettyjä asioita kuntoon pikaisesti sen lisäksi, että tuotettaisiin lisää kohtuuhintaisia asuntoja.

– Kuntalisä lasten kotona hoitamiseen olisi tärkeä etu, ehdottaa Solja Nykänen, joka on parhaillaan hoitovapaalla tyttären syntymän jälkeen.

– Päivähoitomaksu voisi myös olla vakiosumma, ettei työtulo vaikuttaisi maksuun. Sillä olisi myös työntekoon kannustava vaikutus sen lisäksi, että helpottaa perheiden talouden suunnittelua, pohtii Ville Yli-Hemminki.

– Hoiva-alan palkkaus pitäisi myös saada kuntoon, jotta sinne saadaan ihmisiä töihin, lisää Ilmari Kavén.

Näiden terveisten jälkeen ilta onkin jo siinä vaiheessa, että perheiden pienimmiltä alkaa kärsivällisyys loppua. Mehukin on lopussa. On iltatouhujen aika Pullerikinahteen elämänmakuisessa yhteisössä.