Lasten yhdenvertaisuus uhattuna
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelimessa on havaittu lapsiperheiden taloudellisen tilanteen kiristyminen jo ennen keväällä toteutettuja sosiaalietuuksien leikkauksia. Inflaatio oli vuonna 2022 suurimmillaan yli 40 vuoteen ja reaaliansiot laskivat eniten yli 60 vuoteen.
”Toteutetut leikkaukset tulivat erittäin huonoon ajankohtaan. Olen todella huolestunut tilanteesta, jossa suuria leikkauksia tehdään nopealla aikataululla niin monesta suunnasta. Leikkauspolitiikan yhteisvaikutukset tulevat olemaan dramaattisia. Esimerkiksi lapsiperheköyhyys tulee lisääntymään voimakkaasti”, arvioi Mannerheimin Lastensuojeluliiton vaikuttamistyön johtaja Esa Iivonen.
Leikkausten sijaan Iivosen mielestä pitäisi panostaa lapsiperheiden riittävään taloudelliseen perusturvaan kuten asumistukeen, ja palveluihin sekä varmistaa perheiden ja vanhemmuuden tuki.
Sen sijaan asumistuen korvausprosenttia on laskettu, 300 euron suojaosasta luovuttu ja perusomavastuuta korotettu. Helsingissä vaikuttaa myös se, että alue yhdistettiin muihin pääkaupunkiseudun kuntiin tuen myöntämisen osalta, vaikka asumisen kustannukset ovat alueella kalliimmat. Myös muita toimeentuloetuuksia leikattiin. Leikkuri kohdistui erityisen vahvasti työttömyysturvaan, josta muun muassa poistettiin lapsikorotukset.
Lähes 170 000 lasta kärsijöinä
Yleiseen asumistukeen tehdyt leikkaukset vaikuttavat noin 167 000 lapseen, joista noin 107 000 asuu yksinhuoltajatalouksissa. Kyse on jo lähtökohtaisesti pienituloisista ihmisistä. Lapsiperheiden yleisen asumistuen laskennassa huomioon otetut tulot olivat vuoden 2022 lopussa keskimäärin 1 722 euroa kuukaudessa. Yksinhuoltajilla keskimääräinen tulo oli noin 1 500 euroa kuukaudessa.
”Asumistukileikkaukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin työssäkäyviin lapsiperheisiin ja yksinhuoltajaperheisiin. Ne ajavat ihmisiä toimeentulotuen piiriin, mikä ei ole työn tekemiseen kannustava etuus. Leikkauksilla on käytännössä täysin päinvastainen vaikutus kuin mitä hallitus on halunnut”, toteaa Iivonen ja harmittelee leikkausten lisäseuraamuksia.
”Toimeentulovaikeudet vaikuttavat jokapäiväiseen arkeen, ja lisäävät vanhempien ja lasten stressiä. Pitkittyessään stressi aiheuttaa mielenterveysongelmia ja tuottaa yhteiskunnalle lisäkustannuksia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan vanhempien uupumus on jo nyt Suomessa korkealla tasolla. Vanhempien kokoaikatyö on Suomessa maailman kärkeä”, kertoo Iivonen.
Muutto rikkoo sosiaalisia suhteita
Asumistuen leikkaukset pakottavat perheitä myös muuttamaan halvemman asunnon perässä kauemmas, työmatkat pitenevät ja perheen yhteinen aika vähenee.
”Kyse on arjen aikapolitiikasta. Jos työmatkaan menee kaksi tuntia päivässä, sillä on iso vaikutus perheen arkeen. Muuttaminen rikkoo myös lapsen sosiaalisia yhteisöjä, kun päiväkoti tai koulu vaihtuu eli tuo tullessaan sosiaalinen riskin”, toteaa Iivonen ja korostaa erityisesti monien yksinhuoltajaperheiden vaikeaa tilannetta.
”Suomessa yksinhuoltajaperheiden köyhyys on kaikilla mittareilla mitattuna suurempi kuin kahden huoltajan perheessä. Perheet kärsivät sosiaalietuuksien leikkausten lisäksi myös siitä, että hallitus on leikkaamassa kansalaisjärjestöjen valtionavustuksia merkittävästi. Niiden turvin rahoitetaan muun muassa perheiden tukea ja lasten harrastuksia, joten sitäkin kautta heikennetään nimenomaan pienituloisten lasten arkea.”
Asumistukileikkaukset ovat kohdistuneet voimakkaimmin työssäkäyviin lapsiperheisiin ja yksinhuoltajaperheisiin.
Pisteenä iin päällä ara-tuotannon alasajo
Eikä tässä vielä kaikki. Hallitus on voimakkaasti ja nopeasti ajamassa toimia, joilla ajetaan alas valtiontukemaa asuntotuotantoa siitäkin huolimatta, että vapaarahoitteinen tuotanto on romahtanut.
”Perheiden näkökulmasta katsottuna on erittäin ongelmallista, että nyt pyritään lähes yksinomaan markkinaehtoiseen, kalliiseen asuntotuotantoon. Esimerkiksi asumisoikeustuotannon alas ajamisella on iso vaikutus erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa tarvittaisiin kohtuuhintaisia asuntoja. Käytännössä tämä tarkoittaa myös sitä, että tulevaisuudessa ei välttämättä ole työntekijöitä tarjolla esimerkiksi Helsingissä, kun tavallisilla palkansaajilla ei ole varaa asua alueella”, tähdentää Iivonen.
Lapsen oikeudet vaarassa
Mannerheimin Lastensuojeluliitto on tuonut hallitukselle lausunnoissaan esiin, kuinka leikkaukset vaikuttavat haitallisesti lasten ja perheiden hyvinvointiin sekä terveyteen. Sen lisäksi MLL on korostanut lapsen oikeuksien näkökulmaa. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Leikkausten myötä lasten keskinäinen eriarvoisuus kasvaa entisestään.
”Köyhyys on merkittävä riski hyvinvoinnille ja terveydelle sekä lapsen oikeuksien toteutumiselle. THL:n kohorttitutkimus osoittaa, että esimerkiksi köyhän lapsen koulupolku jää lyhyemmäksi. Silloin myös tulot jäävät pienemmiksi ja työura lyhyemmäksi. Ihmisen hyvinvoinnin perusta rakennetaan jo lapsuudessa”, korostaa Iivonen ja ihmettelee, että tätä ei riittävällä tavalla ymmärretä Suomessa.
”Euroopassa puhutaan lapsista investointina tulevaisuuteen, mutta Suomessa näin puhutaan vähemmän. Jos yhteiskunta ajattelee yhtään tulevaa huoltosuhdetta, pitäisi näihin asioihin panostaa kunnolla, jotta meillä on tulevaisuudessakin työntekijöitä sekä verojen ja eläkkeiden maksajia”, painottaa Iivonen.
Perheiden näkökulmasta katsottuna on erittäin ongelmallista, että nyt pyritään lähes yksinomaan markkinaehtoiseen, kalliiseen asuntotuotantoon.
Koventuneet arvot näkyvät
MLL:n lisäksi monet muut vaikuttajatahot lastensuojeluasiantuntijoista poliisiin ovat lausuneet kriittisiä arvioita nyt toteutettavien leikkausten vaikutuksista. Asiantuntijalausunnoilla ei juurikaan ole ollut vaikutusta. Mistä tällainen poliittinen tuulen suunta johtuu?
”Arvot ovat yleisesti koventuneet, ja yksilön pärjäämistä korostetaan entistä vahvemmin. Nyt hallitusvastuussa olevista kaksi suurinta puoluetta ovat siirtyneet selvästi enemmän oikealle ja kovempaan arvomaailmaan, mutta ei tilanne koske vain puolueita, vaan ovat heijastumaa yleistä arvojen koventumisesta”, selittää Iivonen ja nostaa esiin empatiavajeen.
”Empatiavaje on laajempikin politiikassa. Yksilöä korostava politiikka näkee köyhyyden ja pienituloisuuden yksilön syynä. Nyt on osittain palattu 50-lukulaiseen moralistiseen paatokseen ja syyllistävään puheeseen, mikä näkyy myös netin keskustelupalstoilla syyllistävänä puheena.”
Iivonen toteaa, että finanssikriisin jälkeen talouskasvu on ollut hidasta ja siksi sosiaaliturvaa ei ole enää niin helppo rakentaa, vaikka kuten aina, politiikassa on kyse valinnoista. Maailma on myös entistä monimutkaisempi ja ihmisten hallinnan tunne vaikeutunut, mikä näkyy politiikassa siten, että etsitään monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja.
”Kun korostetaan yksilön vastuuta köyhyydessä nousemiseen tai halutaan kovempia rangaistuksia rikollisille, tarjotaan monisyisiin ongelmiin yksinkertaisia ratkaisuja, jotka eivät kuitenkaan toimi. Monimutkaiset ongelmat vaativat monisyisempiä ratkaisuja”, toteaa Iivonen.