Mullistavia asumisaatteita
Millaisissa kodeissa ensimmäiset Asuntosäätiön asukkaat asuivat? Mikä 1950-luvulla oli asumisessa uutta ja edistyksellistä? Asuntosäätiön 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Kotimaisema kurkistaa tämän vuoden numeroissa aiempien vuosikymmenten koteihin.
Sotien jälkeen uusien asuntojen tuotanto oli Suomessa lähes täysin tyrehtynyt ja maassa vallitsi huutava asuntopula. Erityisen ahtaalla olivat lapsiperheet, joiden oli vaikea saada itselleen ylipäätään asuntoa – puhumattakaan kodista, joka olisi lasten kehitykselle sopivassa ympäristössä.
Vuonna 1951 kuusi kansalaisjärjestöä; Väestöliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Invalidiliitto, Vuokralaiset Ry, SAK ja Virkamiesliitto (lakkautettu) perustivat Asuntosäätiön ratkaisemaan näitä haasteita.
Tapiolan ensimmäiset alueet olivat poikkeuksellinen yhteiskunnallinen ja kaupunkikuvallinen kokeilu, joka herätti runsaasti huomiota Suomen ulkopuolellakin. Myös rakentamisessa kokeiltiin uudenlaisia elementtejä ja materiaaleja. Yllä näkyvässä kuvassa nousee Toukola-talo Hagalundintien varrella 1960-luvun alkupuolella. (KUVA: Matti Alhopuro)
Säätiön aate oli aikaansa nähden radikaali. ”Me emme halua rakentaa asuntoja ja taloja, vaan nykyaikaista yhdyskuntaa nykyajan ihmiselle ja hänen perheelleen”, oli yksi julistuksista. Siihen asti oli puhuttu vain asuntomäärän lisäämisestä ja tuotannon tehostamisesta.
Suomen oloihin sovelletun, uudenlaisen kaupunkirakentamisen mallin tuloksena alkoi Espoon maalaispitäjään nousta uuden aikakauden asuinympäristö, puutarhakaupunki Tapiola. Monien muiden alueiden tavoin Espoo paini tuhansien sotaa paenneiden siirtolaisten ja rintamamiesten asuttamishaasteen parissa. Tapiolasta haluttiin rakentaa ihanneyhdyskunta, jossa yhdistyisivät kaupungissa ja maalla asumisen hyvät puolet.
Asuntojen suunnitteluun otettiin mukaan ”kotitalousasiantuntijoita ja perheenemäntiä”. Asuminen kodeissa oli edistyksellistä. Huoneissa oli suuret ikkunat, ja asunnot suuntautuivat sisältä katsoen ulos luontoon. Huoneiden muodoissa tavoiteltiin neliömäisyyttä. Tämä kaikki oli uutta verrattuna vanhoihin kaupunkiasuntoihin, joissa yksityisyyttä suojattiin ympäristöltä ja katseilta.
Vuonna 1961 toiminta laajeni, kun Asuntosäätiö hankki omistukseensa Stensvikin kartanon maat Espoonlahden rannalla. Alueen yleiskaava annettiin Alvar Aallolle tehtäväksi ja rakentaminen Soukassa alkoi 1967. Samalla vuosikymmenellä säätiön rakentaminen laajentui myös muualle Suomeen, Rovaniemelle ja Jyväskylään.
Lähteet:
Heikki von Hertzen: Raportti kaupungin rakentamisesta, Asuntosäätiö, 1985.
Tapiolan puutarhakaupunki, Asuntosäätiö, 1966.
Timo Tuomi (toim.): Tapiola: elämää ja arkkitehtuuria, Rakennustieto Oy, 2003.
asuntosaatio.fi.