Onnellisuus kumpuaa terveydestä, kodista ja läheisistä

Asuntosäätiö toteutti väestökattavan Kotionnellisuus-tutkimuksen, jossa haastateltiin lähes 1 600 eri-ikäistä vastaajaa. Tutkimuksella haluttiin selvittää, mikä on kodin merkitys suomalaisten onnellisuudella ja mistä onnellisuus kodissa muodostuu. Tutkimuksen mukaan koti on terveyden ja läheisten ihmisten lisäksi tärkein onnellisuuden lähde, ja kotona koettua onnellisuutta lisäävät eniten kodin turvallinen sijainti sekä oma tila ja rauha.

Preview in new tab

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan yllättävintä tutkimustuloksissa oli, kuinka suurperheelliset kokevat itsensä erityisen onnellisiksi. Sen sijaan yllättävää ei ole nuorten, koulutettujen, johtavassa asemassa olevien, koti-isien ja -äitien, keski- ja hyvätuloisten ja parisuhteessa elävien kokema onnellisuus.

– Suurperheellisten kokema onnellisuus on tärkeä viesti siitä, kuinka paljon lapset tuovat onnea. Tänä päivänä kuulee lähinnä toisenlaista viestiä. Ehkä ollaan pikkuhiljaa kääntymässä kohti pehmeämpiä arvoja ja ymmärretään, että työn lisäksi elämässä voi olla muutakin, toteaa Rotkirch.

Vuosikausien syntyvyyden laskun jälkeen, vuoden 2021 syntyvyysluvut näyttävät nousevaa käyrää. Lapsia todella tarvittaisiin lisää harmaahapsistuvaan yhteiskuntaan. Tilanteen vakavuudesta kertoo Rotkirchin mukaan se, että hallitus on laatinut uusia väestöpoliittisia linjauksia ja valtiovarainministeriössäkin seurataan entistä tiiviimmin syntyvyyttä.

– Syntyvyyden vähenemiseen on vaikuttanut moni tekijä, ja ehkä myös se, että nuorten aikuisten kokemus lapsiperhe-elämästä on vähäisempää, koska asutaan yksin yhä pidempään ja sisaruksiakin on vähemmän. Myös kyläilykulttuurin katoaminen on vähentänyt noiden kokemusten kertymistä. Nykyään ollaan myös kovin sensitiivisiä puhumaan lapsenhankintaan liittyvistä asioista ja lasten mukanaan tuomat positiiviset asiatkin jäävät siten tulematta esiin, toteaa Rotkirch.

Kotionnellisuus-tutkimus nosti esiin myös keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten tyytyväisyyden.

– He ovat keskimäärin vauraita ja heillä menee hyvin, varsinkin jos ovat hyvin koulutettuja ja elävät parisuhteessa. Positiivista on, että hyvinvointi tuntuu jakautuvan Suomessa laajasti ja erot ovat pieniä. Hyvä asia on myös se, ettei onnellisuus vaikuta olevan kiinni asuinpaikasta tai tulotasosta, toteaa Rotkirch.

Väestöliiton vastikään julkaistussa perhebarometrissä todettiin, että parisuhteen merkitys erityisesti miesten kohdalla on tärkeä onnen lähde.

– Selkeä tulos siinä tutkimuksessa oli, että nimenomaan avioliitto eli perinteinen pitkä parisuhde vaikuttaa miesten hyvinvointiin keskeisesti.

Asuntosäätiön Kotionnellisuus-tutkimuksen mukaan on kolmenlaisia kotionnellisia: onnea omasta rauhasta, iloa ihmisistä ympärillä ja läheisyyttä lemmikeistä saavia ihmisiä. Oman rauhan rakastajia on tutkimuksen mukaan 39 prosenttia, ihmisistä iloitsevia 43 prosenttia ja lemmikkieläin-ihmisiä 19 prosenttia.

– Kaikissa ryhmissä yhdistävänä tekijänä tuntuu olevan, että koti on se paikka, jossa voi olla oma itsensä. Suomalaisuus nousee ehkä korostuneesti esiin oman rauhan rakastajien kohdalla. Meille oma tila ja rauha ovat tärkeitä asioita, korostaa Rotkirch.

Kiinnostavana ja ehkä hieman yllättävänä Rotkirch pitää sitä tulosta, että ystävät ovat niin korkealla sijalla tuomassa ihmisten elämään onnellisuutta, yhtä korkealla kuin omat vanhemmat. Näin siis iloa ihmisistä kokevien ja lemmikki-ihmisten ryhmissä. Oman rauhan rakastajille muut ihmiset eivät ole ihan samassa roolissa elämässä.

– Ystävien merkitystä tutkitaan melko vähän, ja ystävät niputetaan usein yhteen naapureiden ja työkollegoiden kanssa, joten hienoa, että tätä asiaa on nyt selvitetty. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että sukulaisuus on eräänlainen magneetti, joka tuo ihmiset asumaan lähelle toisiaan, varsinkin veljesten kohdalla. Myös äidinäiti päätyy usein asumaan lähelle lapsenlapsiaan. Päteeköhän sama pienemmässä kaavassa myös ystäviin?

Ystävien ja vanhempien kanssa samalla onnellisuuden tuottotasolla on myös luonnon läheisyys. Myös puutarha, parveke ja piha yltävät lähes samalle tasolle. Sen sijaan viherkasveista ei saada ylen määrin onnellisuuden kokemuksia, mikä ihmetyttää viherpeukalon omaavaa tutkijaa, joka erityisesti korona-aikana sai voimaa viherpuuhastelusta.

– Samoin on kiinnostavaa, ettei somea ole mainittu useammin, vaikka varmasti kotona vietetään paljon ruutuvälitteistä kommunikaatiota. Ehkä se ei ole selkeästi onnen lähde, pohtii Rotkirch.

Onnenlähteiden listan loppupäähän eli vähemmän onnellisuutta tuottaviksi tekijöiksi sijoittuvat muun muassa viherkasvit, ekologisuus, käsityöt ja remontointi, naapurit, musiikki ja kodinelektroniikka.

– Suomessa on niin vähän sosiaalisuutta, jos verrataan esimerkiksi etelä-eurooppalaisiin kulttuureihin. Spontaanit vierailutkin tuttavien luona ovat vähentyneet. Tässä kyselyssä lähellä asuvat ystävät ovat myös todennäköisesti syöneet tilaa naapuria koskevasta kysymyksestä, Rotkirch kommentoi naapureiden roolia.

Saunominenkin jää melko matalalle sijalle, mikä kertoo perisuomalaisen asumiskulttuurin murroksesta. Tulos vahvistaa myös Asuntosäätiön kokemuksia siitä, että yhä useammin asukkaat haluavat saunan tilalle esimerkiksi vaatehuoneen.

Tutkimuksessa kysyttiin myös ihmisten suosikkipäivää, joksi nousi lauantai. Seuraavaksi mieleisin päivä oli perjantai ja kolmantena, tosin kaukana takana, sunnuntai. Tiistai puolestaan oli mainittu epäsuosituimmaksi päiväksi

– Jännää, että vaikka sunnuntai on myös vapaapäivä, se tuntuu erilaiselta. Näin on todettu muissakin tutkimuksissa. Ehkä siihen voisi viritellä vanhaa perinnettä kutsua sukua tai ystäviä illalliselle, mikä tekisi siitäkin päivästä kivemman, pohtii Rotkirch.

Väestöliiton Perhebarometrissa nostettiin esiin yli viisikymppisten hyvinvointiin liittyviä asioita otsikolla ’Vanhenee kuin hyvä viini’.

– Tämä on ensimmäinen katsaus ikäihmisten parisuhteiden historiaan ja moninaisuuteen Suomessa. Kiteytettynä voisi todeta, että parisuhteen merkitys ihmiselle on tärkeä elämän loppuun saakka ja että on enemmän mahdollisuuksia ja yhä hyväksyttävämpää elää parisuhde-elämää omannäköisesti, kiteyttää Rotkirch.

Puolison merkitys onnellisuudelle, terveydelle ja toimintakyvylle on huomattava erityisesti miehille. Suomalaisista 70-vuotiaista miehistä suurin osa on naimisissa ja jos mies leskeytyy, hän haluaa yleensä saada uuden puolison. Naisten kohdalla tilanne on toinen eli leskeytymisen jälkeen monet eivät enää välttämättä halua avioitua uudelleen.

– Tämän tutkimuksen mukaan ne, jotka ovat ensimmäisessä pitkässä liitossa, joka yleensä on avioliitto, ovat tyytyväisempiä ja terveempiä. Sen sijaan rikkinäisen parisuhdehistorian omaavilla on keskimäärin alhaisempi elämäntyytyväisyys. Toivoa antaa kuitenkin se, että parisuhteen ohella koko ihmissuhteiden paletti voi vaikuttaa onnellisuuteen. Esimerkiksi lapsenlapsi nostaa elämän tyytyväisyyttä erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ollut puolisoa, korostaa Rotkirch.

Tutkimus osoitti, että verrattuna kolmenkymmenen vuoden takaiseen maailmaan, yli viisikymppisten parisuhdetilanne on moninaistunut. Nyt on enemmän sinkkuja, uusia partnereita löytäneitä, eronneita tai eri osoitteissa asuvia parisuhteellisia ihmisiä.

Uutta tietoa saatiin myös pariskuntien riitelemisestä, mitä ei ole aiemmin tutkittu lainkaan. Seksi nousi riidanaiheissa ykköseksi.

– Suurin tyytymättömyyden aihe parisuhteissa on fyysisen läheisyyden määrä ja seksistä riidellään eniten. Joka kolmas kertoi riitelevänsä seksistä kumppaninsa kanssa joskus tai usein. Hyvä tulos on, että sosioekonomiset erot eivät tähän asiaan vaikuta, kertoo Rotkirch.

Toiseksi yleisimmin riideltiin arjen asioista kuten kotitöistä, rahasta ja vapaa-ajan vietosta. Kolmanneksi yleisin riidan aihe löytyy alkoholista ja päihteistä. Myös läheisiin liittyvät aiheet, kuten uusperhekysymykset aiheuttavat pareille riitatilanteita.

Kodeissa siis myös riidellään, mikä on normaali asia. Asuntosäätiön Kotionnellisuus-tutkimuksen mukaan kotona koettujen tunteiden kärkeen nousevat tekijät ovat kuitenkin hyvin myönteisiä. Nuoremmat ikäryhmät kokevat selvästi enemmän iloa, kun taas onnen ja rauhallisuuden tunteet kasvavat iän myötä. Tasavertaisuuden kannalta positiivista on, että kotionnellisuus syntyy hyvin samanlaisista asioista niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.