Osallisuudesta syntyy hyvinvointia ja elinvoimaa

Osallisuuden edistäminen rantautui Suomeen kansainvälisten tuulten puhaltaessa 90-luvulla. Alettiin ymmärtää, että ihminen voi paremmin, kun saa vaikuttaa asioihinsa. Esimerkiksi laki yhteishallinnosta vuokrataloissa astui voimaan vuonna 1991. Samaa lakia sovellettiin myös uutukaiseen asumisoikeusjärjestelmään.

”Osallisuus on sitä, että pystyy vaikuttamaan oman elämänsä sekä yhteisten asioiden kulkuun ja kokee olevansa merkityksellinen osa yhteisöä. Viime vuosina on ymmärretty syvemmin, kuinka merkityksellisestä asiasta on kyse”, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava tutkija Anna-Maria Isola.

Isola on päätynyt tutkimaan osallisuutta köyhyystutkimuksen kautta.  Hän totesi seurantatutkimuksissaan, että kuulluksi tulleet ihmiset olivat saaneet merkityksellisyyden tunteen elämäänsä ja voivat paremmin vaikkei taloudellinen tilanne olisikaan muuttunut.

”Tärkeintä osallisuuden edistämisessä on salliva ilmapiiri kaikenlaisten ideoiden esiin pääsemiselle”, toteaa Isola.

Yhteiskunnassamme on Isolan mukaan tapahtunut jotain, minkä vuoksi päätöksentekoprosesseja on ollut pakko muuttaa siten, että ihmiset pääsevät mukaan. Kuulluksi tuleminen vaatii kuitenkin vuorovaikutusta. Ei riitä, että esimerkiksi edustajiksi valitut ihmiset tekevät päätökset sosiaali- ja terveyspalveluista etäällä arjesta, vaan yhdessä kehittely ja sen myötä syntyneet toiminnat ja palvelut ovat myös tärkeitä hyvinvoinnin kannalta.

”Tutkimustemme alustavien havaintojen perusteella osallisuus lisääntyy vastavuoroisessa toiminnassa. Pelkkä yksisuuntainen ideoiden antaminen ei riitä lisäämään hyvinvointia. Siksi kaikenlainen yhdessä tekeminen, jossa hauraatkin ideat otetaan vastaan torppaamatta, on tärkeää”, korostaa Isola.

Ongelmana on, miten saadaan heikoimmassa asemassa olevat ihmiset mukaan uskomaan, että asioihin kannattaa yrittää vaikuttaa. Kaikkien kannalta olisi edullista, että osallisuus ulottuisi keskiluokkaa laajempaan väestöön. Sillä on suuri yhteiskunnallinen merkitys.

”Monet tutkimukset osoittavat, että osallisuuden lisäämä turvallisuuden tunne luo pohjan muun muassa yhteisten tilojen koetulle turvallisuudelle. Se luo myös elinvoimaa, jolla ihminen jaksaa arjessa eli sillä vaikutetaan myös esimerkiksi työllisyyteen ja vähennetään terveyspalveluiden tarvetta. Ikävä kyllä asiaa on vaikea mittaroida, mutta onhan se selvää, että kun ihmisillä on hyvä fiilis, siitä seuraa hyviä asioita”, painottaa Isola.

Osallisuudesta seuraa myös ristiriitoja, kun yhä useampi ääni pääsee kuuluviin, mutta ne ristiriidat kannattaa Isolan mukaan sietää ja ymmärtää, että se kuuluu asiaan.

Sama mikä pätee yhteiskuntatasolla, pätee myös mikrotasolla asuinyhteisössä. Asuntosäätiökin toteuttaa asukashallintoa, jonka ilmentymänä talotasolla on asukastoimikunta.

Isolalla on itselläänkin asumisoikeusasukkaana kokemusta asukashallinnosta.

”Pahin stopperi orastavalle aktiivisuudelle on, jos ideoita torpataan autoritäärisesti. Vapaaehtoistoiminnassa vaikeinta lienee juuri se, miten aktiivit jaksavat olla innostavia”, pohtii Isola.

Sallivuuden myötä saattaa tulla esiin esimerkiksi huulenheiton kautta hyviä ideoita, joihin sitten joku tarttuu. Isola muistelee vitsistä lähteneen eräänkin helsinkiläisen taloyhtiön jouluikkunatempaus, jossa ikkunat vuorattiin värikkäin silkkipaperein kaikkien kaupunkilaisten iloksi.

Myös asuntoja omistava yhtiö voi Isolan mukaan tehdä paljon edistääkseen osallisuutta.

”Asukasaktiivisuuden taloudellinen tukeminen on tärkeää, samoin kuin toimintaan kannustaminen ja neuvominen. Myös aktiivisuusesimerkkien kertominen on keskeistä, sillä ihmiset eivät välttämättä uskalla itse ehdottaa toimintoja. Yhtiön kannattaa myös miettiä, missä asioissa tarvitaan kontrollia ja missä valtaa voi jättää asukkaille ja ymmärtää, että vaikka lisääntyvien äänien kuuluminen voi olla rasittavaa, hyödyt siitä ovat suuret”, kannustaa Isola.

Asuinyhteisön osallisuudessa on merkittävää sekin, että vaikuttaminen ulottuu suoremmin myös taloudellisiin asioihin.

”Asuinyhteisöissä taloudellinen osallistuminen on lähempänä. Asumisen kustannuksista vänkäämisenkin kannattaa nähdä ihmisen haluna tulla kuulluksi ja osana osallisuuden prosessia.”

Tieto osallisuuden merkityksestä kasvaa koko ajan, kun tutkittua tietoa saadaan lisää. Ja vaikka tulevaisuus saattaa näyttää kaikenlaisen vihapuheen lisääntymisen takia toivottomalta, asia kannattaa Isolan mukaan nähdä toisin.

”On hyvä ymmärtää, että taustalla on jokin ihmisten tarve, johon halutaan vaikuttaa. Haluan uskoa, että maailma menee tässäkin asiassa eteenpäin ja asioita saadaan ratkottua siten, että ihmiset pääsevät vaikuttamaan asioihin entistä enemmän”, pohtii Isola ja suosittelee tarkastelemaan asiaa sadan vuoden perspektiivillä.

”Vaikka asiat etenevät hitaasti, ne menevät kuitenkin eteenpäin. Kollektiivisesta ymmärryksestä kumpuaa taatusti ratkaisuja, jotka aikanaan sitten tuntuvat päivänselviltä. Asioiden sulatteleminen vaan vie aikaa.”