Suomalainen on järkevä sisustaja

Toiminnallisuus on aina ollut suomalaisten juttu sisustamisessa. Pintamuotiakin on seurattu, kun talous on antanut siihen mahdollisuuden, mutta nyt maailmantilanne on pysäyttänyt ihmiset miettimään myös sisustamista uudesta näkökulmasta.

Kun sisustussuunnittelija SI Maija-Riitta Riuttamäki opiskeli ja aloitti työnsä 1980-luvun lopulla, sisustamista ei pidetty edes työnä. Aikakauslehti-indeksillä mitattunakin ala oli kummajainen; Avotakka-lehti edusti lähes koko alaa ja se miellettiin lähinnä pienen eliitin elämää koskettavaksi.

Samoihin aikoihin rahamarkkinat vapautuivat ja suomalaisten elintaso alkoi kasvaa kohisten, mikä näkyi myös kodin sisustamisessa. Juppisisustamisen autuus kesti kuitenkin vain tovin kaatuakseen 1990-luvun alun lamaan. Laman aikana kirpputorit valtasivat tyhjentyneet markkinatilat ja määrittelivät myös sisustamisen linjaa.

Lamasta noustiin ajan myötä ylös, elintaso kohentui, televisiossa alkoi näkyä yhä enemmän sisustusohjelmia ja uusia sisustuslehtiäkin perustettiin. Markkinoille tuli myös uudenlaisia sisustustuotteita. Suomi oli liittynyt osaksi Eurooppaa ja ihmiset matkustivat yhä enemmän saaden vaikutteita uudenlaisista elämäntavoista. Uusi aika alkoi näkyä kodeissa.

– Myös sisustussuunnittelijan käyttö avautui 2000-luvulla, suorastaan räjähti. Ihmiset osasivat lukea piirustuksia ja käyttää suunnittelijaa hyväkseen löytääkseen toiminnallisia, aikaa kestäviä, mutta kuitenkin kauniita ratkaisuja koteihinsa, kertoo Riuttamäki, jonka mielestä suomalaisten sisustamisen makua voi luonnehtia lähtökohtaisesti järkeväksi.

Suomalaisten näkemyksiin sisustamisesta on Maija-Riitta Riuttamäen mukaan vaikuttanut aikoinaan erityisesti Työtehoseuran tutkimukset ja neuvontatyö esimerkiksi keittiön hyvistä ominaisuuksista. Neuvoissa korostui käytännönläheisyys.

– Suomalaiset ovat tottuneet, että asiat toimivat ja tietysti myös elinolosuhteemme ovat muokanneet meitä. Ehkä perimässämme on jonkinlainen toiminnallisuuden tarve, käytännöllisyys ja tietty vaatimattomuuskin. Toki meilläkin on nähty toisenlaisia tarpeita esimerkiksi 1980-luvun lopun juppikulttuurissa tai tänä päivänä pelialan nuorten yrittäjien parissa. Rahaa saatetaan panna todella kalliisiin kalusteisiin ja muihin ratkaisuihin, mutta ne ovat poikkeustapauksia.

Asuntosäätiöllekin toiminnallisuus on aina ollut tärkeä asia. 1950-luvulla asuntotuotannon alkutaipaleella koottiin kotirouvista ja talouskonsulenteistä työryhmä käymään arkkitehtien suunnitelmia läpi, kun haluttiin hyödyntää käytännön tietotaitoa asuntosuunnittelussa. Historiankirjat kertovat, että toimintatapa oli mullistava ja arvonsa tuntevat arkkitehdit saivat kuunnella korvat punottaen työryhmän näkemyksiä, jotka myös otettiin suunnitelmissa huomioon.

– Vaikka moni yhä mieltää sisustamisen vain värien, kalusteiden tai verhojen valinnaksi, sisustaminen lähtee nimenomaan tilasuunnittelusta. Hyvä asuntopohja on asumisen tärkeimpiä tekijöitä ja siksi 50- ja 60-luvuilla rakennettujen talojen asunnot ovat juuri nyt erittäin kysyttyjä.  Niissä on järkevänkokoiset huoneet ja niitä on myös helppo sisustaa, sanoo Riuttamäki.

Tämän päivän asuntotuotannossa yritetään saada mahdollisimman monta huonetta pieneen määrään neliöitä. Raha ikävä kyllä ratkaisee usein asian, jonka soisi olevan oikeasti kiinni ihmisten toiveista ja tarpeista.

– Huoneiden pitäisi olla suurempia. Esimerkiksi lasten- ja nuorten huoneiden tulisi olla ainakin 12 neliöisiä, jotta jää tilaa leikille ja tavaroiden säilytykselle, toteaa Riuttamäki ja korostaa myös valon merkitystä asunnoissa.

– Asunnossa pitäisi olla riittävästi ikkunoita ja ne pitäisi myös suunnitella siten, että ikkunat eivät vaikeuta asunnon sisustamista. Ikkunarivi saattaa näyttää arkkitehdin mielestä ulospäin hyvältä, mutta jos ikkunat sijaitsevat esimerkiksi huoneiden nurkissa, ne vaikeuttavat ihmisten arkista elämää kodin sisällä.

Sisustaminen ei tosiaankaan ole pelkästään esteettinen lisä. Tilasuunnittelulla vaikutetaan siihen, miten asukas pystyy kalustamaan tilat omien tarpeidensa mukaan tai esimerkiksi siivoamisen helppouteen.

Vaikka olemmekin keskimäärin järkeviä sisustajia, on meidätkin saatu viime vuosikymmeninä hurahtamaan erilaisten muotioikkujen pauloihin. Kukapa ei olisi ostanut kotiinsa jotain tavaraa, joka on jonkun bloggarin tai sisustuslehtien mukaan juuri nyt kuuminta muotia.

– Se on pintamuodin seuraamista, joka tuntuu onneksi jäävän yhä vähemmälle. Ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi luonnon tilasta ja ymmärtäneet, että jatkuva tavaroiden kuluttaminen ei ole ympäristön kannalta hyvä asia.

Riuttamäki on itse ollut aina kierrätyssisustamisen suosija, eikä osta mielellään uusia tavaroita. Esimerkiksi Seepra-kankaisen Aaltotuolin hän pelasti aikoinaan roskalavalta 1980-luvulla. Tuoli on palvellut hyvin eri kodeissa vuosikymmenestä toiseen.

Sisustamisen trendit poikkeavat pintamuodista sikäli, että trendit voidaan nähdä osana asumisen kehitystä. Ne sisältävät ikään kuin syvällisempiä ja innovatiivisia ajatuksia sisustamisesta, huokuvat parhaimmillaan asioiden merkityksen muutosta ihmisten elämässä.

Esimerkiksi suomalainen keksintö astiankuivauskaappi oli aikoinaan trendituote, josta tuli erinomaisuutensa vuoksi keittiön vakiovaruste. Asianpesukoneen yleistymisen myötä sen suosio on vähentynyt.

Korona-aikana ihmiset kaipaavat erillisiä huoneita, jotka voi sisustaa muun muassa etätyön tarpeisiin. Avokeittiöiden suosio onkin laskenut. Tilasuunnittelussa tullaan Maija-Riitta Riuttamäen mukaan todennäköisesti jatkossa miettimään tarkemmin nimenomaan tilojen muunneltavuutta.

– Tästä on puhuttu alalla jo 20 vuotta, mutta ehkä korona-ajan kokemus saa vihdoin muutoksen aikaan.

Uusimpana sisustamisen trendinä Riuttamäki nostaa esiin keittiön aamiaiskaapin, joka esiteltiin Habitare-messuilla muutama vuosi sitten. Aika näyttää, tuleeko siitä olennainen osa uusia keittiöitä. Takavuosien innovaatio, sisällön automaattisesti ilmoittava älyjääkaappi ei ole innostanut suomalaisia. Teknologia kuitenkin näkyy entistä enemmän sisustamisessa.

– Tekniikka on kehittynyt ja tullut helpommaksi käyttää, mikä on lisännyt erityisesti valaistuksen tai äänentoiston digitalisuuden käyttöä kodeissa. 20 vuotta sitten nuo ratkaisut tuntuivat todella vierailta, mutta tänä päivänä ne ovat melko yleisiä ja tulevat varmasti yleistymään entisestään.

Sisustamisen tulevaisuutta määrittelee Riuttamäen mukaan erityisesti ympäristötietoisuuden lisääntyminen. Halutaan vähemmän kertakäyttöisyyttä ja panostetaan ajattomuuteen.  Uusiomateriaalien käyttö tulee todennäköisesti myös lisääntymään.

– Ihmiset ymmärtävät yhä paremmin, että luonnon hyvinvointi vaatii tuottavuuden vähentämistä ja että ihmisten pitäisi olla valmiita tyytymään vaatimattomampaan elämään. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi tyytyä laadullisesti alempitasoiseen elämään vaan päinvastoin.

Riuttamäki uskoo ihmisten yhä enemmän tulevaisuudessa tajuavan, että onnea eivät tuo tavarat, vaan toiset ihmiset, elämykset ja luontokokemukset.

Korona on todennäköisesti nopeuttanut ajattelutavan muutosta, kun ihmiset ovat havainneet sosiaalisten suhteiden merkityksen ja oivaltaneet, että vuosittaisen Thaimaan-matkan sijaan upeita elämyksiä saa vaikkapa kotimaan metsistä.

Maija-Riitta Riuttamäki, joka on itsekin aikoinaan asunut Asuntosäätiön asumisoikeustalossa Helsingin Pikku-Huopalahdessa, uskoo ihmisten kiinnittävän tulevaisuudessa yhä enemmän huomiota erityisesti kodin tunnelmaan.

– Ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia siitä, miltä eri materiaalit tuntuvat tai tuoksuvat. Moniaistisuus on tänä päivänä tärkeä osa sisustamista. Se kytkeytyy jollain lailla ihmisten nykyiseen elämäntutkiskelun ja henkisyyden tarpeeseen ja tämä suuntaus tulee varmasti lisääntymään, mutta toivon, ettei se tuo huuhaata tullessaan. Järki on kuitenkin hyvä pitää siinäkin asiassa mukana, sillä järjen käytössä ei ole mitään vaaraa.

Sisustamisen ammattilainen antaa lopuksi laadukkaan sisustamisen ohjenuoran:

– Sisustamisessakin ihmisten pitää rohkeasti kuunnella omaa itseään; mikä on itselle tärkeää niin omassa kodissa kuin koko elämässä. Sitä kautta löytyy parhaiten myös oman kodin sisustamisen idea.