Vastakkainasettelut kuuluvat elämään

”Ihmisten tai yhteisöjen kiistakysymykset ovat harvoin yksinkertaisen mustavalkoisia, mutta ei niistä pidä myöskään tehdä liian monimutkaisia”, toteaa työyhteisösovittelun erityisosaaja Miriam Attias. Vastakkainasettelu on asia, johon meistä jokainen voi vaikuttaa kaikissa yhteisöissään.

Vastakkainasettelu tuntuu lisääntyneen myös Suomessa. Erityisesti sosiaalisessa mediassa on helppo saada aikaan kiihkeä myrsky vesilasissa mistä tahansa asiasta. Someraivoaminen tuntuu kärjistäneen myös kasvokkaista keskustelukulttuuria.

Kun yhtälöön lisätään koronapandemian takia lisääntynyt kotona vietetty aika ja tilanteen epävarmuuden aiheuttamat ahdistukset, myös monissa asuinyhteisöissä eletään nyt kärhämöiden ruuhka-aikaa.

– Vastakkainasettelut kuuluvat elämään yhteisössä ja ryhmässä, kuten myös konfliktit. Kyse on usein kriittisestä ajattelusta ja jonkin asian vastustamisesta. Vastakkainasettelu voimistuu, jos kriittistä keskustelua ei sallita, sillä vaientaminen tuottaa epäluottamusta ja voimistaa vastareaktioita, toteaa sovittelija Miriam Attias.

Vastustus on myös tärkeä ilmiö

Miriam Attias on työyhteisösovittelun erityisosaaja, mutta toiminut taannoin viitisen vuotta myös perustamansa Naapuruussovittelukeskuksen päällikkönä eli myös asuinyhteisöjen ristiriitatilanteet ovat hänelle tuttuja. Esimerkin kriittisestä ajattelusta Attias nostaa uudistustilanteesta.

– Kun viedään läpi uudistuksia, niiden vastustajat leimataan helposti hankaliksi, vaikka usein heillä olisi tarjota joku näkökulma, minkä huomioimalla uudistuksesta tulisi vielä parempi ja laajemmin kannatettu. Vastustus on myös tärkeä ilmiö, sillä jos aina sokeasti luottaisimme ja säntäisimme kritiikittä ensimmäisen idean perään, se voisi olla jopa vaarallista, korostaa Attias.

Konflikteilla on yleensä syynsä

– Vastakkainasettelu on asia, jonka kanssa pitää oppia elämään, kun halutaan toimia yhdessä. Sitä ei kuitenkaan saa päästää etenemään liian pitkälle, vaan luoda keinot sen purkamiseksi, jotta päästään selvittämään kiistan varsinaista syytä. Konfliktitilanteiden taustalla on yleensä jokin syy, joka kaipaa ratkaisemista, toteaa Attias.

Kyse on Attiaksen mukaan aidon osallisuuden kokemuksesta eli tulevatko ihmiset kuulluksi, kun heillä on asiaa vai kokevatko he tulevansa tyrmätyksi ja ottaa esimerkin asumisoikeuslain uudistamisesta. Attias on itsekin asoasukas ja asunut Asuntosäätiön asoasunnossa sekä Oulussa että Helsingissä.

Asolakiuudistus herätti kysymyksiä

– Lain uudistaminen herätti minussa paljon kysymyksiä. Miksi tietyt asukastahot olivat niin vastakkain lakiuudistukseen nähden? Miksi he kokivat, että lakiuudistus ei turvaa kohtuuhintaista asumista, vaikka asiasta puhutaan periaatetasolla? Ja miksi näiden toimijoiden ja yhtiöiden sekä lainsäätäjän väliltä puuttui selkeästi kommunikointikanava, kysyy Attias ja lisää, että asukastoimijoilla on pitkä perspektiivi lakiuudistusten vaikutuksista asumisen hintaan.

– Heillä on myös pitkä kokemus siitä, etteivät tule kuulluiksi, mikä on selkeä haaste tulevaisuutta ajatellen. Luottamus täytyy saada rakennettua ja se tapahtuu läpinäkyvyydellä sekä toimivalla vuoropuhelulla. Hyvä viestintä ja keskusteluyhteyden ylläpitäminen ovat ehdottoman tärkeitä toimia vastakkainasettelun ennalta ehkäisemisessä.

Viestinnän ja kommunikaation merkitys onkin jo tunnustettu. Uuden asumisoikeuslain myötä on tulossa kommunikaatiokanava, yhteistyöelin, johon ympäristöministeriö kutsuu edustajia niin yhtiöistä kuin myös asukkaista.

– Kuulostaa hyvältä, että on tulossa foorumi, joka tunnustaa asukkaiden äänen ja tarpeet. Asukkaat ovat oman tilanteensa parhaita asiantuntijoita, toteaa Attias ja lisää, että on selvää, että joskus yhtiöiden ja asukkaiden näkemykset ja edut ovat ristiriidassa.

– Yhtiöiden puolelta määrätietoinen, selkeä ja tasavertainen toiminta on vastakkainasettelun ehkäisemistä. Asukkaiden osallistumisella täytyy olla aidosti merkitystä, korostaa Attias. 

Entä jos kiukun näkisi lahjana?

Vastakkainasettelu näyttäytyy tänä päivänä erilaisten ryhmittymien vastakkaisuutena, mutta lähtökohta on aina yksittäisten ihmisten omissa asenteissa ja toimintatavoissa.

– Itse voi vaikuttaa todella paljon hyvän hengen syntymiseen kaikissa yhteisöissä muun muassa keskustelemalla avoimesti asioista eikä takanapäin toimien, toteaa Attias.

Elävä elämä on kuitenkin joskus kaikkea muuta kuin mutkatonta ja vaivatonta, jolloin on helppo olla yhteistyökykyinen. Sen sijaan väsyneenä ja voimattomana nousee helposti kiukku, jolloin kontrolli omiin toimintatapoihin lipsuu.

– Ikävä kyllä Suomessa suuttumuksen näyttäminen luetaan asiattomaksi käytökseksi ja se vähentää ihmisen vakavasti otettavuutta, mikä puolestaan lisää turhautumista ja katkeruutta sekä vaikuttaa alkuperäisen asian eteenpäin viemiseen. Ihmisten kiukuttelu pitäisikin osata ottaa lahjana, koska yleensä se kertoo vain siitä, että asia on henkilölle tärkeä.

Tunteet vaikuttavat toimintaamme

Attias tunnustaa inhoavansa sanaa asiallisuus ja siihen pyrkimisen vaatimusta, sillä asiallisuus tappaa helposti lähestyttävyyden. Ehkä asiallisuuden tavoittelu onkin syy siihen, että koemme riitatilanteet epäonnistumisina. Ne aiheuttavat meissä tunteita, joita ei kuitenkaan saisi päästää esiin. Pattitilanne.

– Me katsomme Suomessa asioita usein sääntöjen noudattamisen kautta, mikä tekee asioiden käsittelystä kliinistä. Meille tekisi hyvää käyttää enemmän maalaisjärkeä ja tunnustaa, että tunteet vaikuttavat toimintaamme. Siitä sovittelukin lähtee eli se perustuu kaikkien osapuolten näkemysten kuulemiseen ja tunnustaa myös tunteiden olemassaolon, kertoo Attias.

Erilaisuus voi jopa vähentää vastakkainasettelua

Mutta kun vastakkainasettelu on niin helppoa. Teemme yleistyksiä ja vertailua muihin koko ajan huomaamattamme ja luokittelemme ihmiset omaan tai toiseen kuplaan kuuluviksi. Ennen taisi olla helpompaa, kun elimme yhtenäiskulttuurin Suomessa, eikä meillä ollut esimerkiksi muualta tulleita ihmisiä sekoittamassa auvoista eloamme.

– Yhtenäiskulttuurin Suomi on vain luotu tarina, jota olemme rakentaneet mielissämme. Erilaisia ryhmittymiä, poliittisia näkökulmia, intohimoja ja vähemmistöjä on aina ollut. Usein ajatellaan, että erilaisuus aiheuttaa konflikteja, muttei sekään pidä paikkaansa. Naapuruussovittelijana totesin, että esimerkiksi senioritaloissa on melko paljon konflikteja, vaikka luulisi, että niissä asuvilla ihmisillä olisi paljon yhteisiä nimittäjiä.

Erilaisuus voi Attiaksen mielestä olla päinvastoin vastakkainasettelua helpottava tekijä.

– Kun on itsestään selvää, ettei ajatella samalla tavalla, tulee kommunikoitua enemmän ja myös kysyttyä enemmän sen sijaan, että olettaa asioita.

Liika monimutkaistaminen voi viedä allikkoon

Attias suositteleekin kysymään suoraan asioista sen sijaan, että tulkitsisi kanssakulkijan ajatuksia tai toimintatapoja ja antaa esimerkin:

– Kerran minulta pyydettiin kulttuurikoulutusta. Kun kysyin, mihin tarpeeseen se tulee, minulle kerrottiin, että se liittyy hankalaan tilanteeseen, jossa ulkomaalaistaustainen ryhmä jätti aina kokoontumistilan pulpetit sikin sokin ja työntekijät kokivat asiasta kuormitusta. Kysymys oli aidosti hyväntahtoinen ja tarkoitus selvittää, miten asiaa pitäisi lähestyä tämän ryhmän kulttuuritaustaa kunnioittaen. Kävi ilmi, ettei ryhmälle oltu koskaan sanottu asiasta eikä pyydetty laittamaan pöytiä järjestykseen. Vastasin heille, että kysykää ja sanokaa asiasta. Niin myös tehtiin ja asia selvisi saman tien.

Attias korostaa, että asioille tehdään usein hallaa, jos niitä lähdetään monimutkaistamaan.

– Ihmisten välisissä ongelmissa lisätiedon hankkimista tärkeämpää on se, miten asiat käsitellään. Olen aina korostanut empatian merkitystä näissä asioissa. Ehkä ihmiset jännittävät hieman liikaa sitä, osaavatko toimia oikein ja ajattelevat, että asioiden pitäisi mennä sujuvasti. Olisi hyvä ymmärtää, ettei pieni hämmennys tai edes vastakkainasettelu ole sujumattomuutta vaan voi tosiaan olla tärkeä vaihe asioiden eteenpäin menolle, korostaa Attias.

Rauha syntyy kyvystä keskustella rakentavasti

Attias itse on saanut näkökulmaa erilaisuuteen jo lapsena. Kaksikielisen perheen lapseksi syntynyt tyttö erottui joukosta niin ulkonäön kuin myös nimensä vuoksi. Oma elämä on antanut jo varhain eväät työuralle sovittelijana. Millaisen Suomen hän haluaisi nähdä tulevaisuudessa?

– Haluaisin rakentaa meille Suomea, jossa ihmiset kokevat saavansa olla rauhassa, olipa kyse sitten asumisrauhasta, koulurauhasta, työrauhasta, yhteiskuntarauhasta tai omasta mielenrauhasta. Rauhasta tulee usein mieleen hiljaisuus, mutta se on kaikkea muuta: rauha syntyy kyvystä käydä hankalat keskustelut rakentavasti. Me olemme samassa veneessä huolimatta siitä, että olemme erilaisia. Ja se rakennustyö lähtee meistä jokaisesta, toteaa Attias ja vinkkaa vielä loppuun:

– Jos emme ihan niin tiiviisti purisi hampaitamme yhteen ollaksemme asiallisia, ehkä välttyisimme myös joltain turhilta vastakkainasetteluilta, naurahtaa Attias.