Äiti ja tytär seinänaapureina: ”Näemme lähes päivittäin”

Molemmilla on Espoon Leppävaarassa 50,5 neliön kaksio, jossa on keittiö, parveke ja oma sauna.  Naapureina asuminen on tuonut Seija Pennaselle ja Nina Haakanalle enemmän yhteistä aikaa kuin moneen vuoteen. 

”Onhan meiltä udeltu, että eikö ole vähän outoa, kun toinen asuu ihan seinän takana. Tämä on toimiva asumisratkaisu ja sopii meille hyvin. Meillä on ollut aina läheiset, kunnioittavat ja mutkattomat välit. Pystymme puhumaan kaikesta suoraan. Sanomme, jos toinen kaipaa omaa rauhaa tai ei ole juttutuulella”, Nina, 30, kertoo.  

Apua on saatavilla vikkelästi puolin ja toisin. Nina piipahtaa äidin luona usein aamukahvilla. Kahvikupposen äärellä on mukava vaihtaa kuulumiset ja suunnitella vaikka tulevia reissuja.  

Niitä onkin riittänyt, sillä matkustaminen on molemmille rakas harrastus. Usein he matkustavat yhdessä. Seija otti ensi kertaa Ninan mukaan reissuun, kun tyttö oli puolitoistavuotias. Nykyään on kätevä lähteä naapurin kanssa lentokentälle samalla kyydillä.  

Sekin on kätevää, että toisen ollessa reissussa toinen voi pitää tyhjää asuntoa vähän silmällä ja kastella kukat. Kun viimeksi Nina oli palaamassa poikaystävänsä kanssa Pohjois-Kyprokselta, Seija kävi ostamassa väsyneille matkalaisille jääkaappiin aamupalatarvikkeet ja haki heille ravintolasta kuumat pizzat.  

”Äiti tiesi, että lentomme on myöhässä. Kotiin oli ihana tulla, kun ruoka oli keittiön pöydällä odottamassa”, Nina sanoo.  

Seija Pennanen ja Nina Haakana muuttivat Espoon Etelä-Leppävaaraan vuonna 2003. Nina oli silloin kymmenvuotias. Seija oli hakenut Asuntosäätiön asumisoikeusasuntoa, ja kaksikko sai 71-neliöisen valoisan ja raikkaan kolmion Gyldenärinkadulta samasta talosta, jossa nyt asuvat.  

”Olin eronnut neljä vuotta aiemmin. Pohdin ja vertailin ahkerasti eri asumismuotoja. Asumisoikeusasunto tuntui järkevältä ratkaisulta: en halunnut sitoutua isoon asuntolainaan. Tämä talo oli silloin lähes uusi ja asunto hyvässä kunnossa. Vastike asokodissa oli kohtuullinen ja koin asumismuodon turvalliseksi”, Seija, 68, muistelee.  

Palava halu matkustaa oli lopulta se syy, joka sai Seijan valitsemaan asumisoikeuskodin. Hänellä oli ollut aiemmin ex-miehensä kanssa omistusasunto Espoon Perkkaalla. Seija kysyi tyttäreltään, haluaisiko tämä asua jatkossakin mieluummin omassa talossa vai matkustella.  

”Nina vastasi, että seiniin ei sijoiteta, vaan matkustellaan. Kun hän aikuistui, kysyin kerran, oliko valinta oikea. Vastaus oli sama. Kun harteillani ei ole ollut lainaa, rahaa on jäänyt reissaamiseen. Olemme kokeneet matkoillamme yhdessä upeita elämyksiä ja solmineet paljon tuttavuuksia.” 

Seija laskeskelee käyneensä tähän mennessä 43 maassa. Mieleenpainuvimmaksi kohteeksi hän nimeää Bahamasaaret ja Malesian. Nina on matkaillut 23 maassa.  

Vehreä, rauhallinen sisäpiha ja hyvät ulkoilumaastot. Kaikki tärkeät palvelut kivenheiton päässä. Erinomaiset liikenneyhteydet. Tässä muutamia syitä, miksi Seija Pennanen ja Nina Haakana ovat tyytyväisiä kotinsa sijaintiin.  

”En haluaisi asua pääkaupunkiseudulla missään muualla. Uusi pikaratikka pysähtyy melkein talomme edustalla, ja juna-asema, bussit sekä kehätie ovat lähellä. Yhteisellä autollamme hoidamme isommat kauppa-asiat”, Nina kertoo. 

Asunnoissa on hiljaista ja alue viihtyisä. Molempien asuntojen ikkunat ja parvekkeet ovat avaralle sisäpihalle, eivätkä liikenteen äänet häiritse.  

Nina käy harvakseltaan Helsingin keskustassa. Kauppakeskus Sellosta löytyvät kaikki kivat kaupat, ravintolat, kahvilat, konserttisali ja elokuvateatteri.  

Kun Nina aikoinaan muutti pois kotoa, hän ei muuttanut kauas. 

”Asuin parissa vuokrayksiössä samalla alueella ja naapurilähiössä. Äiti ja isä suosittelivat asoasumista. Haimme äidin kanssa minulle järjestysnumeron heti, kun täytin 18 vuotta. Isäni asuu myös asumisoikeusasunnossa Helsingissä. Olemme tällainen asoperhe”, hän naurahtaa.  

Kesällä 2020 Nina yllättyi iloisesti, kun Asuntosäätiö tarjosi hänelle kaksiota lapsuuden kotitalosta. Äidin kolmio sijaitsi samassa rapussa ja kerroksessa.  

Myös Nina arvostaa asoasumisen vaivattomuutta ja turvallisuutta sekä sitä, että asuntoon sijoitettu asumisoikeusmaksu säilyttää arvonsa inflaation suhteen.  

Kodikkaan kaksion pohja on käytännöllinen ja toimiva. Lisää viihtyvyyttä tuovat parveke ja oma sauna.  

Tosin Nina paljastaa käyttävänsä saunaa aika ajoin säilytystilana: sinne voi lykätä vaikka matkalaukut. Laukkuja kertyy etenkin silloin, kun hänen saksalainen, Hampurissa poliisina työskentelevä poikaystävänsä on käymässä Espoossa.  

Kun Seija jäi eläkkeelle vuonna 2018, hän koki Gyldenärinkadun silloisen kolmionsa olevan hieman liian suuri ja kallis. Yksi huone oli tyhjän panttina.  

Hän alkoi etsiä mieluisaa, pienempää asuntoa alueelta. Päätavoitteena ei ollut jatkaa asumista samassa talossa Ninan kanssa. Kun tyttären seinän takaa yllättäen vapautui kaksio, Seija tarttui tilaisuuteen elokuussa 2023.  

Näin äidistä ja tyttärestä tuli seinänaapureita. Heidän asuntonsa ovat toistensa peilikuvia.  

”Asuntosäätiö hoiti asunnonvaihdon hienosti ja joustavasti”, Seija kertoo. 

”Itse muuttokin oli helppo, kun muuttolaatikoita ei tarvinnut kantaa kuin muutamia metrejä saman käytävän toiselle puolelle. Tosin minulla oli liikaa huonekaluja ja muuta tavaraa. Karsittavaa riitti.”  

Äiti ja tytär ovat eläväisiä ja sisukkaita persoonia. Molemmat nauravat ja puhuvat paljon. Seija on tehnyt monipuolisen uran riskienhallintapäällikkönä muun muassa Yleisradiossa ja Keskolla. Ninaa kiinnostaa liiketalouden ala.   

”Olemme sosiaalisia, mutta Nina on vielä ulospäinsuuntautuneempi. Siitä on ollut hänelle hyötyä muun muassa asiakaspalvelutyössä, jota hän on tehnyt paljon”, Seija kuvailee.  

Tyttären määrätietoisuudesta kertoo se, etteivät äidin muutosta yli jääneet huonekalut ehtineet kauan pölyttyä kellarikomerossa.   

”Nina on ripeä ja tarttuu toimeen. Hän on innostunut vanhoista esineistä ja harrastaa antiikkia.”  

Nina on opetellut tunnistamaan vanhoja esineitä. Hän pitää sisustamisesta ja keräilee kotimaista lasia.  

”Kierrän usein antiikki- ja vanhan tavaran liikkeissä. Sisustukseni elää kaiken aikaa. Ostan kauniita huonekaluja ja esineitä, fiilistelen niitä hetken ja myyn pois matalalla kynnyksellä”, Nina kertoo.  

Hän naurahtaa, ettei kiinny onneksi liikaa tavaroihin. Muuten kaksion seinät tulisivat nopeasti vastaan.  

Vaikka Seija Pennasen ja Nina Haakanan asunnot ovat pohjaltaan samanlaisia, sisustuksellisesti ne ovat eri maailmasta. 

Ninan modernissa kodissa on paljon vaaleita sävyjä ja olohuoneen vau-efektinä sisustustakka. Hän laittaa esineitä esille harkiten.  

Seijan sisustusmaku on perinteisempi, maanläheisempi, runsaampi ja värikkäämpi.  

”En ole ollut sisustamisesta oikein kiinnostunut. Olen ollut bisnesnainen eikä sisustamiseen ole jäänyt aikaa. Saan nauttia Ninan sisustussilmästä.”  

Seija pitää kodissaan kristallikruunuista ja makuuhuoneen kiinalaisesta silkkimatosta.  

Ninalle rakkaimpia esineitä ovat designlasin lisäksi monet matkoilta tuodut muistot, kuten Turkista ostettu kaunis korurasia.  

”Se ei ole hinnaltaan arvokas, mutta se vie ajatukset reissun tunnelmaan ja ihaniin tapahtumiin.”  

Gyldenärinkadulla naapurusto on tullut molemmille hyvin tutuksi. Yhteinen puuhastelu ja jutustelu on luontevaa.  

”Yläkerran naapuri toi minulle koiransa hoitoon, kun meni itse kasvohoitoon. Toki sosiaalisuus on paljon myös itsestä kiinni”, Nina sanoo.  

Seija toimii puheenjohtajana talonsa asukastoimikunnassa, joka muun muassa järjestää keväisin pihatalkoot.  

Viimeksi porukka istutti kukkia ja siivosi pihaa. Vaihdettiin kuulumiset ja tilattiin hyvät pizzat.  

”Talossamme on monia alkuperäisiä asukkaita, jotka ovat viihtyneet täällä yhtä pitkään kuin me. Taloon on muuttanut myös nuoria. Eri ikäiset asukkaat ovat rikkaus”, Seija sanoo.