Antti Mononen tekee keittiössään lasagnea jazzin tahtiin
”Olen sisustanut lempipaikkani viihtyisäksi, koska vietän täällä paljon aikaa. Saatan käyttää koko vapaapäivän siihen, että valmistan täydellisen lasagnen.
On nälkä miten kova tahansa, valmistan aina itse ruoan. Työskentelen Asuntosäätiön myyntineuvottelijana, ja etätyöpäivinä kokkaan lounaan joka päivä.
Keittiö on kotini sydän ja minun näköiseni: boheemi ja rento. Työtasoilla on rivi tuoreita yrttejä, seinillä tauluja ja ikkunalaudalla keittokirjoja sekä viherkasveja. Keittiötä koristaa myös MasterChef Suomi 2024 -kisan essuni.
Keittiövälineitä ja -koneita on paljon, onneksi samoin myös kaappitilaa.
Mitkä ovat tärkeimmät kodinkoneesi?
Uusimmat hankintani ovat riisinkeitin ja jäätelökone. Tärkeitä ovat iso jääkaappi, astianpesukone ja kunnon liesi.
Hyvän ruoan tekemiseen ei kuitenkaan tarvita kalliita välineitä. Alkuun pääsee, kun on laadukas veitsi, leikkuulauta, nuolija ja kunnon pihdit.
Kuuntelen musiikkia kokatessani – usein house-henkistä jazzia, joten keittiössäni on myös kaiutin.
Käyn kaupassa lähes joka päivä, ja tykkään syödä joka päivä eri ruokaa. En ole ihminen, joka tekee isoja annoksia talteen, mutta minulta ei jää myöskään hävikkiä.
Milloin aloit tehdä ruokaa itse?
Ruoka-ajattelussani näkyy, että olen kasvanut Pirkko-mummoni sylissä. Hän oli taitava ruoanlaittaja ja opetti arvostamaan rakkaudella tehtyä ruokaa.
Pikkupoikana katsoin ja ihmettelin vierestä, kun mummo tai äiti kokkasi, ja minua kannustettiin kokeilemaan ja opettelemaan.
Kun tein ensimmäisen ruokani itse, olin viisivuotias. Ilmoitin vanhemmilleni, että teen teille tällaisen sienipastan. Olin lukenut reseptin Onni Oravan kokkikirjasta.
Laitoin pastan kiehumaan ja katsoin, onko pakastimessa sieniä. No olihan siellä – pakastettuja suolasieniä. Nehän pitäisi huuhdella ennen käyttöä.
Kippasin sienet reteästi pastan sekaan ja tarjoilin ylpeänä. Vanhemmat kehuivat ’vitsit tämä on hyvää’, vaikka vesi valui heidän silmistään. Ruoka oli niin sairaan suolaista.
Nykyisin kenenkään ei tarvitse toivottavasti irvistellä keittiössäni.
Tai no, julkisin ruokamokani liittyy kyllä suolaan. MasterChef-kisassa aikapaine oli kova. Laitoin yhdessä tehtävässä perunamuusiin liikaa suolaa enkä ehtinyt maistaa sitä, kun aika loppui. Se otti päähän silloin.
MasterChef oli elämäni hienoin ja mullistavin kokemus. Olemme kilpailijoiden kanssa edelleen tiiviisti yhteydessä ja tapaamme toisiamme.
Mikä on ruokiesi perusidea?
Ruokafilosofiani pohjaa satokausiajatteluun. Ruoanlaitossa lähden usein liikkeelle jääkaapin vihanneslokerosta.
Suurinta herkkuani ovat kotimainen kala ja kasvikset hyvällä kastikkeella. Pakkasella parasta lohturuokaa on tulinen ramenkeitto, kehittelin reseptiä itse.
Ystäväpiirissäni on foodieita, keittiömestareita ja ravintoloitsijoita. Käännekohta ruokaharrastuksessani oli vuonna 2017, kun silloinen kämppikseni meni opiskelemaan ravintolakoulu Perhoon. Hänen intohimonsa tarttui. Kun innostun jostain, innostun kunnolla.
Kulinaarinen maailma on tempaissut mukaansa, ja nyt siitä on tullut minulle osittain ammatti. Olen perustanut MasterChefin jälkeen yrityksen: teen yksityisiä kokkikeikkoja ja pidän kokkikouluja. Unelmani on, että minulla olisi joku päivä oma ravintola.”