Asokodin ovelta 50 metriä laiturille – Tämän takia kannatti muuttaa

”Suuntaan askeleeni kauniille, kaarevalle Pikisaaren laiturille joka ikinen kesäaamu. On ihana pulahtaa aamu-uinnille omalta laiturilta. Se tuntuu omalta, vaikka on yleinen uimalaituri.

Uimapaikka oli yksi syy, miksi muutimme mieheni kanssa Helsingistä Lappeenrantaan puolitoista vuotta sitten. Kun kävimme katsomassa Pikisaaressa vapaana olevaa asumisoikeuskotia, ihastuimme rantaraitin aurinkoiseen laituriin. Se sinetöi muuttopäätöksemme.

Uimapaikkaan ihastui myös toisaalla Lappeenrannassa asunut siskoni Auli Taina. Heti ensi visiitillään meidän luonamme Auli päätti etsiä uuden kodin naapurustosta. Hän muutti tien toiselle puolelle. Nyt käymme yhdessä aamu-uinnilla.

Parasta laiturilla ovat aurinkoiset aamut, kun järvi on tyyni ja linnut laulavat. Ei pilvisempikään päivä tai kylmä vesi haittaa. Aamu-uinnista on tullut tärkeä osa elämääni. Voin hyvin, kun pääsen veden ääreen. Vesi rauhoittaa mieltä ja virkistää kehoa.

Uinnin jälkeen on mukava jäädä laiturille katselemaan elävää järven pintaa, juomaan kahvia, lukemaan lehteä tai vaihtamaan kuulumisia muiden uimareiden kanssa.

Laituri on meidän pikisaarelaisten tärkeä kohtaamispaikka. Tutustuimme Aulin kanssa viime kesänä porukkaan, jonka nimesimme laituriuimareiksi. Meitä aamu-uimareita on viitisenkymmentä henkeä. Enemmistö on keski-ikäisiä, mutta mukaan on tullut myös nuorisoa.

Auli sai viime vuonna loistavan idean. Kun venetsialaiset ovat suosittuja kaikkialla, järjestetään elokuussa oma happening, kynttiläuinnit.

Kiinnitimme lappusen laituriin ja juttelimme naapureiden kanssa. Ihmiset innostuivat auttamaan. He toivat kynttilöitä ja lyhtyjä mukanaan. Tilaisuudesta tuli suksee! Paikalle saapui kymmeniä ihmisiä nautiskelemaan uimisesta kynttilöiden valossa.

Järjestämme kynttiläuinnit ehdottomasti uudestaan. Olisi hienoa, jos tapahtumasta kasvaisi jokavuotinen perinne.”