”Herään joka aamu viideltä kirjoittamaan päiväkirjaa”

”Olen kirjoittanut joka aamu päiväkirjaa yli 20 vuoden ajan. Herään viideltä, sytytän kynttilät, keitän kahvit ja valitsen musiikin taustalle. Musiikin pitää olla instrumentaalista ja rauhoittavaa. Sitten istahdan keittiönpöydän ääreen ja avaan uuden puhtaan sivun päiväkirjastani.

Aloitan aamuni aina samalla kaavalla. Oma hetki antaa minulle virtaa päivään. Voin tsempata itseäni: tulee eteen mitä tahansa, niin kaiken pystyn päihittämään.

Minulla on neljä lasta, ja vilskettä riitti ennen pitkin päivää. Aamun tunteina sain olla rauhassa omien ajatusteni kanssa. Nyt kaikki lapset ovat muuttaneet kotoa, ja minulla on jo kuusivuotias lapsenlapsikin, mutta aikaiset aamuheräämiset ovat jääneet rakkaaksi tavaksi.

Kirjoitan päiväkirjaan ajatuksiani, fiiliksiäni, tavoitteitani ja unelmiani. Mitä iloisia juttuja on ollut, mitä eilen tapahtui ja mitä päivä tuo tullessaan. Jos tunnen jännitystä tai pelkoa jostain, avaan ne päiväkirjan sivuille. Sitten voin lähteä turvallisin mielin matkaan.

Vanhoja päiväkirjoja ei ole tallella, vaan olen hävittänyt ne. En halua, että ne päätyisivät koskaan lasteni käsiin. Enkä itsekään halua palata taaksepäin lukemaan siitä, mitä minulle tapahtui vaikkapa viisi vuotta sitten. Se ei ole kirjoittamiseni tarkoitus.

Asun ihanassa kolmiossa Tuusulassa – ja ensimmäistä kertaa elämässäni yksin. Rakastan kotiani, se on turvapaikkani. Nyt kuusikymppisenä nautin uudesta elämänvaiheestani. Olen saanut sisustaa kodin täysin omannäköisekseni.

Olen ollut aina vähän juureton, koska lapsena jouduin vaihtamaan usein paikkakuntaa. Nyt minusta tuntuu, että ensimmäistä kertaa olen levittänyt tukevat juuret ympärilleni. Täällä minulla on mahdollisuus elää juuri sellaista elämää kuin haluan, ilman kompromisseja. Se tuntuu tärkeältä.”