Katja Ståhl: Huvila ja huussi -kuume iski ja luulin osaavani kaiken

Ihmisen mieli on merkillinen. Se taipuu vaikka millaisiin suorituksiin, kun oikein kovasti haluaa. Esimerkiksi poimittakoon tanskalainen nikkarointiohjelma, jota katselin silmät kiiluen odottaessani esikoistani. Ankara pesänrakennusvietti sai minut seuraamaan ohjelmia, joita en muuten katsoisi kuunaan.  

Tässä ohjelmassa taiteltiin pajunvitsoista ihania pihakoristeita: aitoja ja sen sellaisia. Innostuin. Nyt tulee muuten mökkipihasta hieno! Hyvä kun ehdin televisiota kiinni laittaa, olin jo puukon kanssa tien poskessa pajuja katkomassa. 

Saattoi olla liikuttavakin näky, kun purjehdin valtavan vitsanipun ja ison mahani kanssa mökin pihaan. Sitten aloitin varsinaisen taiteellisen työn. Mutta kas! Sepä ei ollutkaan vaivatonta. Mitä ihmettä! Telkkarissa se näytti niin helpolta. Vitsat katkeilivat ja lohkeilivat. Upea aitani alkoi vaikuttaa nippa nappa kävelemään oppineen lapsen tekeleeltä.  

Annan tässä kohtaa täyden tunnustuksen puolisolleni, joka seurasi projektia sivusta hyvin hiljaa. Uskon, että naurun pidättely oli paikoin jopa kivuliasta.  

Pajuseikkailuni päättyi, kun olin saanut taivuteltua niistä ympyrän. Siinä kaikki. 

Pettymyksestä selvittyäni muistin, että olen käsistäni varsin huono. Innostun kovasti, mutta motoriikkani ei seuraa perässä vaikka kuinka haluaisin. Tämä sama oivallus toistuu keväisin vuodesta toiseen. Katselen kiihtyneenä Huvilaa ja huussia ja näen jo itseni kantamassa liuskekiviä polulle.  

Sitten muistan, että ensinnäkin selkäni on jumissa, eikä sen kanssa kanneta yhtään mitään. Lisäksi Huvila ja huussi -ohjelmassa on valtava määrä ammattilaisia rakentamassa mökkien pihoja ja rantoja. Ja harva tv:ssä nähty projekti on maksanut paljoakaan alle sata tuhatta, niin että miten harhainen minä oikeastaan olenkaan? 

Noh, harhaisuutta on liikkeellä, huomaan. On henkilöitä, jotka kuvittelevat voivansa hyökätä naapurimaahan ja vain ottaa sen omakseen. Kun minä puolestani kuvittelen kykeneväni rakentamaan jotain uutta, se on harhaksi ehkä ihan okei. 

Tänä kesänä aion innostua maalaamisesta. Myös terassin rakentaminen kiinnostaa. En tiedä kummastakaan mitään. Kohta tiedän, kunhan olen katsonut telkkarista jonkin kivan ohjelman. Toivottavasti jaksan tällä kertaa katsoa kokonaan, enkä lähde kesken ohjeiden maali- ja lautakauppaan.  

Usko omiin kykyihini kasvoi, kun viime kesänä hain metsästä hylätyn alppiruusun ja istutin se kotipihaani. Se ei ole kuollut! Lisäksi kukkapenkin ympärille rakentamani kivetys näyttää edelleen hyvältä. Kyllä tämä tästä lähtee. 

Katja Ståhl on espoolainen perheenäiti, Asuntosäätiön asukas vuodesta 2013 lähtien ja Kotimaisema-lehden kolumnisti. Hän on myös koiran ja kahden ja puolen hevosen omistaja, freelance­toimittaja ja juontaja. Tunnetko jo Katjan suositun Kavioliitossa-blogin?