Siirryn sisälle vasta, kun nenäni alkaa jäätyä

”Kun viisi vuotta sitten päätimme hakea asumisoikeusasuntoa, satuimme saamaan tämän ylimmän kerroksen asunnon uudesta talosta. Muutimme omasta rivitalokodista, ja epäilin, etten voi ikinä tottua elämään ilman pihaa. Toisin kävi. Kodissamme on kaksi isoa parveketta, joista nautin todella paljon.

Keittiöparveke avautuu etelään ja olohuoneen parveke länteen kohti metsää. Puiden välistä pilkottaa meri. Olkkarin partsi on lempipaikkani. Melkein joka päivä pötkötän tovin parvekkeen sohvalla kuunnellen soittolistaani Spotifystä tai lempikanavastani Groovesta soulia. Luen elämäkertoja, dekkareita, Hesaria ja sisustuslehtiä. Välillä otan nokoset.

Olen valon lapsi, ja tunnen, että aurinko tekee minut terveeksi, vaikka tietysti kaikki varoittelevat. Käytän suojavoiteita ja pidän kasvoni varjossa. Onneksi kukaan naapuri ei näe sohvalleni asti, joten kehtaan olla uikkareissa kesäisin.

Musta ja valkoinen ovat minun värini. Pukeudun ja sisustan mustavalkoisella. Keväällä metsästän valkoisia kukkia. Kaikkea muuta tuntuu olevan, mutta ei valkoista. Pienen myönnytyksen olen tehnyt: amppelissa kasvaa punaisia mansikoita.

Rakastan pienen suihkulähteeni solinaa. Suihkulähteen vieressä seisoo Amorina boy -patsas, jonka sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi. Sanoin, että tuo pitää sitten laittaa haudalleni.

Parveke on tärkeä rauhoittumispaikka. Katselen taivaalle ja seurailen lintuja sekä kuuntelen musiikkia – mikäs sen parempaa. Täällä sieluni ja kehoni lepäävät.

Syksyllä somistan parvekkeen valoilla, tuikuilla ja lyhdyillä. Ja tietysti valkoisilla callunoilla. Viimeiset hetket ennen talvea vietän vilttiin kääriytyneenä. Sitten kun nenä alkaa jäätyä, on aika siirtyä sisälle.

Merja Hyvönen asuu Helsingin Kruunuvuorenrannassa miehensä kanssa. Nelikerroksinen talo valmistui vuonna 2017. Kodissa on 106,5 neliötä, 4 h + k ja kaksi parveketta.