“Hei, mitä kuuluu?” on hyvä alku

– Koti on tärkeä paikka meille jokaiselle. Kotona kerätään voimia, siellä pitää voida olla rauhassa ja rennosti oma itsensä sekä kokea olonsa turvalliseksi, asiantuntija Pia Slögs Naapuruussovittelun keskuksesta sanoo. Naapuruussovittelu pyrkii ennaltaehkäisemään naapureiden välisiä konflikteja ja sovittelee syntyneitä ristiriitoja.  

Pia Slögs muistuttaa, että jokainen meistä vaikuttaa naapurustonsa ilmapiiriin ja sitä kautta omaan hyvinvointiin – pienin ja helpoin keino on tervehtiminen. Pääsääntöisesti saamme sovittelijalta hyvän arvosanan naapureina. 

Naapureina olemme Pia Slögsin mukaan varsin samankaltaisia taustasta riippumatta. Se, mistä naapurustossa tulee kahnausta, riippuu enemmän ihmisten määrästä ja asumismuodosta.  

– Pientaloalueella riidellään raja-aidoista, trampoliineista, pensasaidoista, mopoilusta ja tien käyttöoikeuksista. Kerrostaloissa kärhämää syntyy yhteisten tilojen käytöstä, äänimaailmasta ja siitä, miten käyttäydytään pihalla.  

Korona-aikana ongelmat ovat lisääntyneet ja tämä on huomattu myös sovittelussa.  

– Tämä on täysin looginen ja inhimillinen seuraus korona-ajan rajoituksista. Kun kotona ollaan koko ajan ja tehdään etätöitä, naapuriin liittyvät äänet kuuluvat 24/7 toisin kuin aiemmin. Myös yleinen huoli ja ahdistus on lyhentänyt pinnaa ja moniin asioihin reagoidaan herkemmin ja vahvemmin.  

Mikä sitten on normaalia yhteiseloa ja mihin kannattaa puuttua? 

– Esimerkiksi ’asumisen normaalit äänet’ on hankala käsite ja riippuu siitä, miten herkkä itse on ja mihin on tottunut. Ärsyyntynyttä harvoin auttaa se, että sanotaan jonkin olevan normaalia. Järjestyssääntöjen sisällöstäkin on yhtä monta käsitystä kuin on naapuria.  

Entä, jos asiat menevät solmuun? Sovittelija muistuttaa, että riidat ja erimielisyydet ovat inhimillisiä, eikä niitä pidä pelätä. Konflikti kannattaa nähdä mahdollisuutena parempaan yhteiseloon. 

– Jokaisessa naapurustossa on joskus ongelmia. Meillä on aina erilaisia mielipiteitä, elämänrytmejä ja elämänvaiheita. Ongelma alkaa varsin usein väärinkäsityksestä ja paras keino on keskustelu. Jos tämä ei tuota tulosta tai häiriö kohtuutonta ja jatkuvaa, kannattaa ottaa yhteys isännöitsijään, Pia Slögs neuvoo. 

Epäsuora viestintä, kuten nimettömät laput, kyttääminen tai itselle kuulumattomiin asioihin puuttuminen sen sijaan harvoin auttavat asiaa.  

– Jos puhutaan muiden kanssa, lähdetään rakentamaan kuilua ihmisten välille ja luomaan rintamalinjoja. Asia kannattaa ottaa puheeksi avoimin kysymyksin – melko usein toinen ei ole vain tullut ajatelleeksi oman käyttäytymisensä vaikutuksia.  

– Älä lähesty toista vihaisena tai kiihtyneessä mielentilassa. Hyviä, neutraaleja aloituksia ovat esimerkiksi: Hei, onko sulla hetki aikaa? Haluaisin kysyä, oletko tietoinen, että… Mitä pienempi asia tai harmitus on kyseessä, ja mitä nopeammin se käsitellään, sen helpommin se yleensä ratkeaa, Pia Slögs vakuuttaa. 

Viime syksynä Helsingin Vuosaaressa ratkottiin uudella tavalla alueella ilmenneitä ongelmia. 

Asuntosäätiön asukkaat olivat huolestuneita alueella esiintyneestä häiriökäyttäytymisestä. Talotoimikunta otti yhteyttä isännöitsijä Herkko Korhoseen, joka sai idean yhteisestä keskustelutilaisuudesta. 

– Halusin, että ongelmia lähdetään ratkomaan yhdessä asukkaiden ja nuorten kanssa ilman syyllistämistä. Meillä kaikilla on sama tavoite: asuinalue, jossa kaikki asukkaat tuntevat olonsa turvalliseksi ja tyytyväiseksi, Herkko Korhonen kertoo. 

Tilaisuudessa pohdittiin naapuruston tilannetta sekä nuorten että asukkaiden näkökulmasta. Keskustelun vetäjinä ja suunnittelijoina toimivat paikalliset nuoret. Tilaisuudessa kuultiin myös kolmen äidin ryhmää, jotka olivat omatoimisesti jalkautuneet naapurustoon valvomaan lasten ja nuorten käytöstä. Tapaamisen päätteeksi sovittiin konkreettisista toimista alueen rauhoittamiseksi. 

Kotitalon viihtyvyyteen ja tunnelmaan voi jokainen vaikuttaa. Pyysimme vinkkejä hyvään arkeen ja yhteiseloon asukkaalta, isännöitsijältä ja sovittelijalta. 

Kirsti Temmes, Asuntosäätiön asukas Helsingin Laajasalossa:

Hyvä naapuri on luotettava, uskallamme tarpeen vaatiessa pyytää ja saada apua arkeen; kesäkukat kastellaan ja kaupasta tuodaan tarpeelliset myös sairastavalle. Mukavalla naapurilla on aikaa vaihtaa kuulumiset ja hänen kanssaan on helppo tulla juttuun. 

Herkko Korhonen, Asuntosäätiön isännöitsijä:

Hyvä naapuri ottaa toiset huomioon, tervehtii, ei metelöi liikaa, ei sotke ja hyväksyy yhteiset järjestyssäännöt. Esimerkiksi etätyöskentelyn lisääntyessä huomaavainen naapuri välttää turhaa meteliä. Toisaalta etätyöläisenkin on hyväksyttävä, että lasten leikeistä tulee ääntä. 

Pia Slögs, Naapuruussovittelun keskuksen päällikkö:

Meitä on monenlaisia: toiset tykkäävät yhteisöllisyydestä, toiset arvostavat omaa rauhaa ja yksityisyyttä. Hyvä naapuri ymmärtää tämän. 

Kirsti: Tervehtiminen on kaiken a ja o. Kun jutellaan niitä näitä, on keskusteluyhteys valmiiksi olemassa myös hankalia asioita varten. Huomioi muut arjessa ja juhlassa, houkuttele mukaan yhteiseen tekemiseen.

Herkko: Tarkoitus on tarjota kaikille asukkaille koti, josta voi nauttia. Jos olet muuttamassa, tutustu myös ympäristöön etukäteen – leikkipuiston tai urheilukentän vieressä on ääntä varmasti luvassa. Mukavan tunnelman luominen vaatii loppujen lopuksi melko vähän, vain pieniä ystävällisiä asioita, eleitä ja tekoja.

Pia: Tervehdi, huomaa hyvät asiat ja kiitä niistä. Mukavien asioiden tekeminen yhdessä auttavat tutustumaan ja positiivinen ilmapiiri helpottaa myös hankalien asioiden puheeksi ottamista. Ole valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan asioista avoimin mielin. 

Kirsti: Tutustuin taloyhtiömme Facebook-ryhmän kautta naapuriin, joka tarjosi hiustuotteita yhteiseen käyttöön. Veimme ne taloyhtiön saunalle ja siinä samalla innostuttiin juttelemaan niin, että lopulta piipahdettiin toistemme kotona ja jaettiin elämäntarinoita viinilasin äärellä. Tällainen ei välttämättä ole helppoa kaikille, mutta kannattaa kokeilla – koskaan ei tiedä, vaikka naapurista löytyisikin uusi ystävä! 

Herkko: Koronarajoitukset ja -suositukset ovat selvästi lisänneet naapuriapua. Osa asukkaista on auttanut esimerkiksi samassa talossa asuvia vanhuksia käymällä kaupassa tai auttamalla päivittäisissä askareissa. 

Pia: Olin juuri muuttanut uuteen asuntoon, kun naapuri tuli soittamaan ovikelloa, esitteli itsensä ja kutsui kahville. Siitä tuli heti tervetullut ja kotoisa olo!