Oma parveke on hyvän olon pesä

”Elämäni sai uuden suunnan neljä vuotta sitten, kun jäin eläkkeelle ja muutin Lahdesta Helsinkiin. Kun hain asumisoikeusasuntoa, minulla oli kaksi kriteeriä: kodissani pitää olla iso parveke ja meri lähellä.  

Täällä Taubenkujalla Kruunuvuorenrannassa meri on heti nurkan takana. Pulahdan uimaan kesäaamuisin. Se on luksusta. 

Parvekkeeni on minulle valtavan rakas paikka, oma viihtyisä pesäni. Saan olla siellä rauhassa ajatusteni kanssa. Kun kevätaurinko alkaa lämmittää, parvekkeesta tulee makuuhuoneeni. Olen tehnyt mukavat patjat divaaniin. Nukun ulkona pitkälle syksyyn. 

Kymmeneen neliöön mahtuu yllättävän paljon. Tilaa on ruokailuryhmälle, pienemmälle pöydälle ja riippukorituolille. Riipputuolissa lepäilen ja meditoin. Sain hiljattain uuden polven, joten en enää taivu lootusasentoon. 

Kesällä parveke on täynnä kukkia ja viherkasveja. Talvisin luon tunnelmaa ulkovaloilla ja kynttilöillä. Kaikille vuodenajoille on omat tekstiilinsä, kevään keltaisesta ja vaaleanvihreästä pimeän ajan luumuun ja tummansiniseen.  

Pöydilläni on Buddha-patsaita. Tiibetiläiset rukousliput lepattavat. Iloinen sisustukseni näkyy ulos asti. Hihittelen joskus itsekseni, että kukahan on se nainen, joka tuolla asuu. 

Sään salliessa maalaan täällä tauluja. Suurempien töiden kanssa olen siirtynyt talon kerhohuoneeseen, mutta pienemmät akryylityöt teen ulkona. Annan värien ja muotojen syntyä luonnollisesti. Sain naapuriltani suuren peilin, joka tuo tilaan lisää avaruuden tuntua. 

Välillä kutsun ystäviäni kylään. Nautimme kesäilloista, skumpasta ja hyvästä seurasta. 

Tunnen itseni etuoikeutetuksi ja kiitolliseksi, kun saan olla tässä ihanassa kodissa. Parveke tuo elämääni rauhaa, luovuutta ja iloa. Se on lahja. Saan nauttia siellä elämästäni täysin rinnoin myös ikääntyessäni.”