Asumisoikeuskoti on hyvä vaihtoehto monessa elämäntilanteessa

”Asun Espoon Leppävaarassa isohkossa kaksiossa, jossa on myös oma sauna ja parveke – molemmat erittäin tärkeitä minulle. Olen naapurini kanssa tämän kerrostalomme ensimmäisiä asukkaita. Muutin heti syksyllä 2000, kun talo valmistui. Eli olen viihtynyt samassa kodissa jo 24 vuotta.

Olen erittäin tyytyväinen kotiini ja koko alueeseen. Asunto oli minulle asumisunelmieni täyttymys ja on sitä edelleen. Se on paikka, jossa viihdyn ja josta on hyvät yhteydet joka puolelle. Täällä konkretisoituu todella sanonta ’kotini on linnani’.

Saan elää omassa kodissani vapaasti, istuskella parvekkeella tai saunoa haluamaani aikaan ja ripustaa seinille juuri sellaiset taulut kuin minua miellyttää.

Asumisoikeusasunto on turvallinen. Ei tarvitse pelätä, että vuokrasopimus loppuisi yhtäkkiä.

Minulle on tärkeää, että en joudu miettimään asunnon kunnostukseen liittyviä ongelmia ollenkaan, vaan Asuntosäätiö hoitaa kaiken.

Vastikään huoltomies kävi vaihtamassa keittiön hanan, kun se rupesi vuotamaan. Minun tehtäväni oli vain näyttää valoa välillä.

Talvella on ihana kuulla aamuvarhain, kun aura-auto tulee. Siitä tietää, että pian polut ovat vapaat lumesta. Palvelu pelaa, se on mahtavaa.

Asuntosäätiö pitää hyvää huolta pitkäaikaisista asukkaistaan. Olen saanut iloisia yllätyksiä ja rahanarvoisia etuja, kuten kiukaan jo kolme kertaa ja pakastimen sekä remonttiavustuksen.

Aikoinaan asuin eroni jälkeen pari vuotta vuokralla Espoon Kivenlahdessa. Vaikka alue on hieno ja meren lähellä, kaipasin parempia liikenneyhteyksiä muualle.

Rupesin katselemaan asuntoja keväällä 2000, ja aika pian päädyin Asuntosäätiön sivuille. Löysinkin rakenteilla olevan Leppävaarankadun asumisoikeustalon, josta kiinnostuin. Pääsin katselemaan paikkaa jo rakennusaikana ja innostuin heti.

Mieluisinta asoasuntoa voi joskus joutua odottamaan, etenkin jos asuntoa etsii pääkaupunkiseudun suosituimmista kohteista. Onnekseni kohdallani kaikki sujui nopeasti: hain järjestysnumeron ja tein asuntohakemuksen juuri tähän taloon.

En joutunut jonottamaan, vaan sain valita keskeneräisestä talosta juuri haluamani asunnon. Pääsin muuttamaan heti, kun talo valmistui syksyllä 2000 – eli koko prosessiin meni vain muutamia kuukausia.

Hakuvaiheessa en oikeastaan edes harkinnut muita asumismuotoja, enkä ajatellutkaan asunnon ostamista. Tunsin asumisoikeusasunnot ennestään, koska olimme asuneet poikani syntymän jälkeen pari vuotta isäni asoasunnossa Tapiolassa.

Asoasunto on mielestäni hyvä ja edullinen asumismuoto. Se on hyvä vaihtoehto monenlaisissa elämäntilanteissa. Se sopii hyvin niin lapsiperheille kuin yksinasuvillekin, koska vaihtoehtoja löytyy.

Kun muutin tänne, vastike oli hyvin edullinen. Vastike on tietysti noussut parissa kymmenessä vuodessa, mutta on edelleen mielestäni ihan kohtuullinen.

Asumisoikeusasunnoissa kuukausittain maksettava käyttövastike on joka tapauksessa pienempi kuin vastaavanlaisen asunnon vuokra olisi.

Talomme on hyvin rauhallinen ja tunnen ainakin ulkonäöltä kaikki rappumme asukkaat. Talon henki on ystävällinen ja auttavainen. Itsekin saatan käydä naapurilleni kaupassa, jos hän ei pääse.

Toisaalta haluan nauttia myös omasta rauhasta. En pidä ollenkaan sellaisesta pakotetusta yhteisöllisyydestä ja onneksi täällä ei sellaista olekaan. Jokainen saa halutessaan osallistua talkoisiin tai muuhun yhteistoimintaan, mutta kenenkään ei ole pakko.

Itse olin alkuaikoina mukana talon toiminnassa, mutta nyt en enää. Kannustan kyllä aina uusia tulijoita osallistumaan asukastoimintaan, siten saa paljon tietoa ja tutustuu muihin.

Kun muutin tänne, koko Leppävaaran alue oli vasta rakenteilla, kauppakeskus Selloakaan ei vielä ollut. Seutu on minulle sinänsä tuttua jo lapsuudesta asti, ja olin pitkään töissä melko lähellä Kauniaisten terveyskeskuksessa. Nyt aikuinen poikani ja ex-vaimoni asuvat lähellä ja tapaan heitä säännöllisesti.

Täytän kohta 74 vuotta ja olen ollut jo pitkään eläkkeellä. Päiväni täyttyvät harrastuksista, joiden kannalta asun aivan optimaalisessa paikassa pääkaupunkiseudulla.

Käyn taidenäyttelyissä, päiväkonserteissa ja muissa kulttuuritapahtumissa ja tallennan niistä videoita ja kuvia sometileilleni. Ajatukseni on, että kanavieni kautta kulttuurista voivat nauttia hekin, jotka eivät esimerkiksi liikuntaesteensä vuoksi pääse paikalle. Taide ja kulttuuri kuuluvat kaikille!

Pääsen kotoani nopeasti joka paikkaan julkisilla liikennevälineillä. Voin valita tarpeen mukaan, käytänkö metroa, busseja, junia tai uutta pikaratikkaa.

Kotini lähellä on kaikki, mitä tarvitsen. Myös luonto. Lenkkeilen joka päivä ja lähdenpä kotoa mihin suuntaan vain, siellä on metsä vastassa. Lenkkipoluilla tapaan koirien ulkoiluttajia, joista monet ovat tulleet tutuiksi. Myös kirkko on ihan lähellä, mikä on minulle tärkeää.