Stephen Lowe, 81: Elän turvallista ja helppoa arkea rivitalossa

”Olen asunut tilavissa omakotitaloissa koko elämäni. Synnyinkotini Sri Lankassa oli suuri 22 huoneen talo, jossa oli iso puutarha. Puutarhan kasveista ja kukista huolehti kaksi puutarhuria. Rakkauteni kukkiin ja kasveihin kumpuaa varmasti jo lapsuudestani. 

Nykyisessä rivitalokodissamme Vantaan Kuninkaalassa meillä on pieni piha, jossa on nurmikko sekä terassi istuskeluun. En ole juuri panostanut pihan kasveihin, sen sijaan sisällä kodissani on paljon viherkasveja.  

Olohuoneen ikkunan edessä on todella vanha limoviikuna, jonka hankin aikoinaan Englannissa asuessani. Se on kulkenut mukanani eri kodeissa.  

Vaikka jouduin muuttoni yhteydessä luopumaan monista viherkasveista, niitä on yhä paljon ja ne melkein peittävät näkymän olohuoneen ikkunasta ulos.  

Siellä on lempipaikkani: istun nojatuolissa ja olen läppärilläni. Pidän netin kautta yhteyttä eri puolilla maailmaa asuviin sukulaisiin.  

Synnyinmaassani Sri Lankassa asuu enää siskoni, kahdella veljelläni on koti Australiassa. He toivovat kovasti, että tulisin käymään. Vaikka pidän matkustelusta, Australia on minulle liian kaukana. ” 

”Muutin tänne Vantaan Kuninkaalaan avioeroni jälkeen, kun tarvitsin nopeasti asunnon. Meillä oli ex-vaimoni kanssa talo Varistossa, mutta menetin paljon rahaa, kun yritykseni joutui koronapandemian takia rahoitusvaikeuksiin. Aiemmin olen asunut Salossa, Espoossa, Helsingissä ja Vihdissä. 

Joka arkiaamu ajan täältä Hakunilan uimahalliin. En tosin osaa uida. Yritin kyllä opetella, mutta uin yhtä hyvin kuin tiiliskivi – siksi keskityn vesijumppaan.  

Vesijumppa on tehnyt minulle hyvää, ja olen edelleen hyvässä kunnossa. Minulla on diabetes, ja verensokeritasoni ovat pysyneet kurissa.  Olen ystävystynyt hallissa muiden ikäisteni miesten kanssa, ja voimistelemme yhdessä.” 

”Nykyinen kotini on ensimmäinen, jota en itse omista. Viihdymme kuitenkin nykyisen vaimoni kanssa hyvin.  

Viiden rivitaloasunnon pihapiiri on pieni, ja talo on rauhallinen ja turvallinen. Kaupat ja muut palvelut ovat lähellä.  

Täällä Asuntosäätiön kodissa asuminen säästää monelta päänsäryltä. Jos jotain menee rikki, soitan Palvelukeskukseen, ja asia korjataan nopeasti. Palvelu on ammattitaitoista ja tehokasta.  

Maksan vastikkeen ja sähkön joka kuukausi, ja siinä se. Tiedän täsmälleen, miten paljon asumiskuluja minulla on. Omakotitalossa mikä tahansa korjaus maksaa helposti 500 euroa.” 

”Synnyin Colombossa varakkaaseen perheeseen. Vanhempani lähettivät minut opiskelemaan Englantiin, missä hekin olivat aiemmin asuneet.  

Opiskelin Lontoossa muun muassa liikkeenjohtamista. Tulin Suomeen vuonna 1975 edistämään suomalaisen tekniikan myyntiä ulkomaille. Siitä asti Suomi on ollut kotimaani.  

Silloinen suomalainen vaimoni auttoi ottamaan yhteyttä täkäläisiin yrityksiin ja löytämään töitä.  

Suomessa moni asia on paremmin kuin missään muualla maailmassa ja suomalaiset ovat rehellisiä, aitoja ja empaattisia. On silti pakko sanoa, että suomalaiset eivät osaa myydä.  

Ensikohtaamisissa suomalaiset usein ujostelevat, mutta minuun he ovat aina suhtautuneet ystävällisesti.  

Myöhemmin työskentelin viennin edistämisen ja myynnin parissa eri yrityksille sekä oman yritykseni kautta. 1970-luvun lopusta 1980-luvulle tein paljon töitä myös Neuvostoliitossa.  

Työhuoneelle on edelleen käyttöä kodissani. Virallisesti olen eläkkeellä, mutta minulla on edelleen drooneihin liittyvä yritys. Voisin tehdä edelleen palkkatöitäkin, mutta kuka palkkaisi yli 80-vuotiaan.” 

”Entisissä kodeissani kävi paljon vieraita, ja kutsuin usein bisnestuttaviani kylään. Tämän kodin olen kuitenkin pitänyt yksityisenä. Muuttaessani jouduin tilanpuutteen vuoksi luopumaan monesta tavarasta. Siksi tämän kodin esittely ei tunnu oikein hyvältä. 

Pidän siitä, että naapurustoni on hyvin kansainvälinen.  

Naapurit ovat mukavia, vaikkemme olekaan juuri tekemisissä keskenämme. Meillä on kohteliaat välit. Olisi kiva tuntea naapurit paremmin. Joskus voisimme vaikka juoda yhdessä lasilliset viiniä.” 

”Minulla on viisi lasta, kolme tytärtä ja kaksi poikaa. Vanhin tyttäreni on 52-vuotias, nuorin poikani 22-vuotias. He kaikki ovat opiskelleet paljon ja päässeet hyviin asemiin työelämässä. 

Nuorin poikani asuu Kauniaisissa, muut lapseni asuvat Espoossa. Olen heistä hyvin ylpeä. Heitä on kohdeltu Suomessa hyvin, ja nyt he maksavat veroja Suomeen. Heidän on hankala tulla perheineen käymään luonani täällä Kuninkaalassa, joten käyn useammin heidän luonaan.  

He kokkaavat minulle suomalaista ja srilankalaista ruokaa. Lapsenlapsia on jo seitsemän. Heidän kanssaan katsomme yhdessä Mr. Beania.  

Toivoisin Asuntosäätiöltä vielä, että saisin apua uuden asunnon löytämisessä Espoosta. Haluaisin muuttaa Espooseen lähemmäs lapsiani.”