Suurin osa suomalaisista keräilee jotakin – Vinyylit villitsivät Laurin

”Olen 26-vuotias kasvatustieteiden opiskelija. Ikäni puolesta en ehkä ole tyypillisin LP-levyjen keräilijä. Löysin vinyylit viisi vuotta sitten, ja sain sukulaiseltani levysoittimen.  

Satunnainen fiilistely muuttui harrastukseksi pari vuotta sitten. Käänteentekevä oli Leevi and the Leavingsin levy Häntä koipien välissä. Se on yhtyeen myydyin albumi ja imaisi myös minut mukaansa. Löysin suomalaisen iskelmän ja suomirockin hienouden. 

Suomalaisessa musiikissa minulle on avautunut uusi maailma. Olin nuorempana vain pelannut koripalloa, eikä niissä piireissä kuunneltu iskelmää tai humppaa. 

Jos pitäisi nimetä levykokoelmani tärkein aarre, se olisi Rauli Badding Somerjoen esikoislevy Synnyin rokkaamaan vuodelta 1971. Baddingissa on mahtavaa, kuinka hän laittaa joissakin biiseissä rokkaamaan ja toisissa pohtii tarkkanäköisesti elämää.  

Pidän musiikista, joka yhdistää eri sukupolvia ja erilaisia ihmisiä. 

Paratiisi on yksi niistä kappaleista, jotka ovat iskostuneet suomalaisten tajuntaan. Badding on artistina myös omia suosikkejani. Hänellä on hieno ääni ja koskettavia sanoituksia.  

Kuuntelen Baddingin musiikkia usein mökillä, kun istun kesäiltaa laiturilla ja edessä siintää lainehtiva meri.  

Pidän suomen kielestä ja olen alkanut tutkia, mitä tarinoita sanoituksiin ja säveltämiseen liittyy. Miksi klassikot ovat klassikoita ja jättävät pysyvän jäljen jopa koko kansakuntaan?  

Perustin kaksi vuotta sitten Tiktok-kanavani @levymies, jossa minulla on lähes 19 000 seuraajaa. Teen videoita suomalaisesta musiikista. Esittelen levyjä ja avaan kappaleiden taustoja.  

Kaikkien vinyylieni on mahduttava yhteen lipastoon. Asuntoni on pieni kaksio. Olohuoneessa lipaston päällä on eräältä audioliikkeeltä saamani tuliterä levysoittimeni ja kaiuttimet. Ovien takana ovat kaikki 150 levyäni. Jos määrä uhkaa lähteä laukalle, myyn levyjä tai annan niitä pois.  

Ostan vinyylejä myös kirppareilta tai nettikirppareilta. Se on opiskelijabudjetilleni ystävällisintä. Kallein levyni on maksanut 60 euroa. Kipurajani menee siinä. 

Viikonloppuisin on mukavaa kuunnella rauhassa vinyylejä albumikokonaisuuksina. Kuuntelen aina monta levyä peräkkäin. Varaan fiilistelyyn kunnolla aikaa. Välillä minulla on ystäviä kylässä ja kokkaan samalla hyvää ruokaa. 

On hieno hetki, kun otan vinyylin pois pahvikansista, puhdistan sen ja asetan levysoittimen neulan paikoilleen. Pidän levyistäni hyvää huolta. 

Vinyyleissä minua puhuttelee myös kansitaide. Se pääsee isokokoisessa LP-levyssä oikeuksiinsa. Monissa on avattavat kannet ja saatesanoja, tarinoita tai kuvia. Ne tuovat kuuntelukokemukseen lisää syvyyttä.  

Tuntuu, että pääsen lähemmäs bändiä tai artistia ja sitä, mitä hän on levyllä halunnut kuulijalleen viestiä.” 

Lähde: Asuntosäätiön Kotionnellisuus-tutkimus 2024.