Tammi, joka tahtoi juurtua meille
”Lintu tai orava toi siemenen pihalle, ja tammi alkoi itää. Monta kertaa katkaisimme sen pois, mutta sehän vain innostui. Hyvä, että innostui.
Tammi kasvaa talorykelmämme yhteispihalla. Meillä on myös pieni oma piha, jonne tykkään laitella valoja ja lyhtyjä. Mieheni sanoo, että voitan amerikkalaisetkin pihavaloissa. Kun oma piha alkoi olla riittävästi valaistu, aloin ajatella tammea.
Ripustin tammen oksille aurinkokennovalaistuksen ja lyhtyjä. Puu ei näy meille, mutta se tuo mukavaa tunnelmaa. Kun kävelen kotiin illalla, on kiva katsella tammea.
Tässä pihapiirissä on neljä paritaloa, kaksi yksittäistä taloa ja meitä asukkaita noin 25. Pihajuhlia ja talkoita on nykyään hyvin harvoin. Joskus istun tutuimpien naapureiden kanssa pihapöydän ympärillä puun alla.
Olemme asuneet täällä talon valmistumisesta lähtien yli 20 vuotta. Asuntomme on aika pieni, ja olisimme muuttaneet pois jo aikoja sitten, ellei meillä olisi rehevää pihaa ja metsää ihan vieressä.
Meille kaikkein tärkeintä asumisessa on ympäristö. Ei tällaista löydy mistään muualta Helsingissä.
Asumme kuin maalla. Luovuimme kesämökistäkin. Oivalsimme, ettemme tarvitse mökkiä, kun meillä on täällä metsä, piha ja pihatyöt. On mukava ajatella, että seuraava sukupolvi saa ilokseen tammen, joka on kasvanut isoksi ja komeaksi puuksi.”