Uusi koti Kruunuvuorenrannassa: ”Sain merinäköalan kaupan päälle”

Kun Hannis Raitanen, 48, astui ensimmäistä kertaa sisään asumisoikeusasuntoonsa Kruunuvuorenrannassa, yllätys oli melkoinen.  

”En ollut hahmottanut pohjakuvista lainkaan, että kahdesta ikkunasta näkyisi meri. Kuvittelin ihan, että näkymä olisi toiseen suuntaan. Tuntui, että sain merinäköalan kaupan päälle”, Hannis kertoo.  

Uusi merellinen koti löytyi ihan sattumalta. Hannis oli bongannut rakenteilla olevan talon muutama vuosi takaperin, kun hän oli kävelylenkillä Kruunuvuorenrannassa ystävänsä kanssa. Lähempi tarkastelu paljasti, että rakenteilla oli Asuntosäätiön asumisoikeus- eli asokohde.  

Hannis oli asunut 15 vuotta paritalossa, mutta nyt käsillä oli uusi elämäntilanne ja kodin metsästys. Hän oli jo päättänyt, että orapihlaja-aidan leikkaaminen ja lumen luominen saisivat riittää.   

”Muistin, että minulla on asumisoikeuden järjestysnumero vuodelta 1998 jemmassa. Yksi kolmio oli vapaana, joten täytin hakemuksen ja sain asunnon.” 

Sittemmin käytäntö on muuttunut niin, että järjestysnumero on voimassa kaksi vuotta.  

Samaisen Asuntosäätiön uudiskohteen oli pannut merkille myös Nunnu Ista, 59. Hänelle alue oli varsin tuttu, sillä hän oli muuttanut Kruunuvuorenrantaan Klaukkalasta kuusi vuotta sitten.  

”Täällä ei ollut silloin yhtään mitään, paitsi tietysti hirveä rakennushärdelli. Minusta oli kiva käydä koiralenkillä katsomassa, miten alue kehittyy. Joitakin keskeneräisyys voi ärsyttää, mutta minua ei”, Nunnu tuumaa.  

Yhdellä kävelyllä Nunnu huomasi suuren kyltin, jossa mainostettiin uutta Asuntosäätiön kohdetta. Hänellä niin ikään oli asumisoikeuden järjestysnumero olemassa.  

Ajatus asumisoikeusasunnosta alkoi kutkutella, koska Nunnu halusi ennakoida tulevia eläkevuosia. Säästöt olivat kiinni ”seinissä” eli omistusasunnossa.   

Rakenteilla oli sekä kerros- että rivitaloasuntoja, ja Nunnu rustasi hakemuksia varmuuden vuoksi molempiin. Sen jälkeen, kun on hankkinut järjestysnumeron, Asuntosäätiön asuntoihin voi tehdä monta hakemusta.  

Lopulta Nunnu sai asunnon, jota hän himoitsi kaikkein eniten: yksikerroksisen rivitalokaksion. 

Asunnossa ei ole merinäköalaa, mutta muita mieluisia puolia runsain mitoin.  

”Väljä eteinen on koiran kanssa tosi tarpeellinen. Pohja on muutenkin järkevä ja avara. Tykkään myös isosta, rinteessä olevasta terassiparvekkeesta, jossa istuskelen säänkestävässä design-keinutuolissani.” 

Jos Nunnu viettää kotikonttoripäivää, hän nauttii aamukahvit penkillä etuoven vieressä. Siihen paistaa aamuaurinko, ja kahvia hörppiessään Nunnu huikkailee ohi kulkeville naapureilleen hyvät huomenet ja työpäivät. 

Sekä Nunnu että Hannis ovat hyvillään ystävällisestä ja yhteisöllisestä naapurustosta. Kun Hanniksen olkapää viime keväänä leikattiin, yksi naapureista tarjoutui käymään kaupassa. Hannis on löytänyt naapurustosta pubivisaporukan, jossa on mukana niin vanhoja kuin uusiakin tuttavia. Pubivisaa järjestää läheinen Vene Bar & Bistro.  

”Alun perin homma lähti liikkeelle vitsistä, mutta nyt meillä on oma WhatsApp-ryhmä, jossa sovimme tapaamisista. Olemme tulleet visassa usein toisiksi”, Hannis kertoo.  

Nunnun kantapaikka on K-Marketin terassi, johon hän parkkeeraa aika ajoin koiransa kanssa kahville ja rahkamunkille.  

”Täällä on saaristolaismeininki. Kauppaan voi mennä vaikka pyjamassa, ja porukkaa kulkee kylpytakki päällä uimaan.” 

Sekin ilahduttaa, kun nyt metsä on jopa lähempänä kuin Klaukkalan vuosina.  

”Se on uskomatonta! Helsingin keskustaan täältä on vain neljä kilometriä ratikalla, kun Kruunuvuorensilta valmistuu. Tässä on kolme luonnonsuojelualuettakin ihan lähellä.” 

Hannis ja Nunnu ovat seurailleet alueen hintakehitystä: kovan rahan asunnot ovat varsin kalliita.  

”Normaali tulotaso ja uusi asunto Helsingistä meren rannalta kohta valmistuvan ratikkayhteyden varrelta. Se olisi minulle mahdoton yhtälö kovan rahan asunnossa”, Hannis toteaa.  

Hän arvostaa sitä, että rahaa jää myös lempiharrastukseen: matkusteluun. Nunnulle taas on tärkeää, että rahaa on käytettävissä elämiseen sitten, kun eläkepäivät koittavat.  

Molemmat naiset ovat kotiutuneet Kruunuvuorenrantaan erinomaisesti.   

”En olisi uskonut, miten tärkeä merestä tulisi minulle. Se on aivan maaginen: syyspimeällä katselen Suomenlinnan lautan valojuovaa, joka on hirmu symppis. Vaikea uskoa, että muuttaisin täältä pois”, Hannis sanoo.  

Nunnu panee vielä paremmaksi: 

”Minä lähden täältä vain arkussa.”