”Kyläilykulttuuri ei kadonnut, vain tavat ovat muuttuneet”
Kaupungistuminen tappoi kyläilyn. Näin väittivät monet suomalaiset, jotka osallistuivat vuonna 2018–2019 järjestettyyn kyläilymuistoja keränneeseen kirjoituskilpailuun. Kilpailun tuomaristoon kuulunut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistotutkija Marja-Leena Jalava on väitteestä toista mieltä.
“Moni muistoista ajoittui 1950–60-luvun maaseudulle. Tiiviissä kyläyhteisöissä saatettiin poiketa naapuritaloon, vaikka useasti päivässä. Sellainen spontaanius katosi kaupungissa. Mutta ihmisten halu tavata toisiaan ei ole hävinnyt minnekään. Kyläilytavat ja -paikat vain ovat muuttuneet.”
“Ihmisillä on tarve purkaa työpaineita”
Kyläilyväleihin päästään samaan tapaan kuin ennenkin, eikä kyläilykeskusteluissakaan ole suurta eroa entiseen.
Maalla tutustuttiin arjen askareissa. Kaupungissa tuttavuutta tehdään niin ikään arkisissa tilanteissa: pihatalkoissa tai lasten leikkipaikalla. Kun huomataan, että ollaan samanhenkisiä ihmisiä, kutsutaan toinen kylään.
”Maaseudulla kyläillessä puhuttiin usein töistä. Niin tehdään nykyisinkin. Työt vain ovat toisenlaisia. Ihmisillä on tarve puhua töistään ja purkaa työpaineitaan”, Jalava pohtii.
Viestintävälineillä on ollut suuri vaikutus kyläilyyn. Ennen puhelimen yleistymistä maailman tapahtumia puitiin kasvotusten. Televisio toi tapaamisiin uuden ulottuvuuden.
“Jonkin suositun televisiosarjan katsominen yhdessä oli ihan oma kyläilymuotonsa. Se hiipui, kun televisiot yleistyivät kaikissa kodeissa. Nyt kyläillessä saatetaan taas katsoa yhdessä ohjelmia, mutta suoratoistopalveluista. Ja kyllä suuret urheilutapahtumat, Euroviisut tai itsenäisyyspäivän vastaanotto edelleen kokoavat ihmisiä yhteen ruudun ääreen,” Marja-Leena Jalava muistuttaa.
Some voi madaltaa kyläilyn kynnystä
Joskus kuulee sanottavan, että sosiaalinen media erkaannuttaa ihmisiä toisistaan. Jalava näkee sosiaalisessa mediassa myönteisen, kyläilyyn kannustavan ulottuvuuden.
“Sosiaalisesta mediasta voi löytää ihmisiä, joihin yhteys tosielämässä on katkennut. Somessa välejä voi ikään kuin lämmitellä uudelleen. Se madaltaa kynnystä kutsua vanha tuttu kylään.”
Jalavan mielestä kyläilyssä menty kaiken kaikkiaan mutkattomampaan suuntaan.
“Puhuuko kukaan enää juhlallisesti vieraiden kutsumisesta, saati vierailemisesta? Nykyisin kyläilijät ovat usein toisilleen läheisiä ihmisiä. Silloin voidaan jutella henkilökohtaisistakin aiheista. Sellainen ei ehkä ennen olisi ollut kyläillessä niin sopivaa.”
”Toivon lisää rentoutta kyläilyyn. Ettei tarvitsisi miettiä, kehtaako kotiinsa kutsua vaikka pöydässä eivät olisi kaiken maailman sushit ja pavlovat. Tai että kodin sisustus tai siisteys kertoisivat, millainen ihminen on.”
Lukuvinkki: Kyläilymuistot kirjana
Marja-Leena Jalava toimi tuomarina suomalaisten kyläilymuistojen kilpailussa. Muistoja riitti, kilpailuun osallistuttiin yli 800 kyläilymuistolla. Tekstit ja muistot vievät lapsuuden kylämaisemiin, nykypäivän lähiöihin, mummolaan, mökille, yllätysvierailuille tai huolellisesti suunniteltujen vierailujen rituaaleihin.
Lauri Oino toimitti kilpailun parhaimmistosta kirjan Käykää peremmälle! Kirjoituksia kyläilystä. Se ilmestyi vuonna 2019 Maahenki Oy:n kustantamana.
Pihatuttavuudesta syntyi ystävyys – ”Kaikilla pitäisi olla oma Make”
Kun keravalaiset naapurukset Jenni ja Make kyläilevät toistensa luona, he vaihtavat kuulumisia ja pohtivat parisuhteita. Pihatuttavuudesta on kasvanut aito ystävyys.
”Yksin on kurjaa olla kotona, naapurissa viihtyy paremmin”
Heidi piipahtaa Ninalla kylässä melkein joka päivä. Miksi jäädä kotiin yksin nyhjäämään, kun naapurin kanssa viihtyy paremmin.