”Täällä saa olla huoleton” – Tässä talossa naapuri auttaa hädässä ja tarjoaa pihakahvit
Kirjava kissaneito Siiri ampaisee tervehtimään tulijaa heti ovelle ja asettuu sitten pötköttelemään auringonpaisteeseen keskelle kahvipöytää. Tässä kodissa ei ole epäselvää, kuka on päällikkö. Siiriä ei hänen emäntänsä Raija Pihlajan komentelu hetkauta. Asunnon kolmatta asukasta Olli Kannistoa kissan valikoiva kuulo hymyilyttää.
”Talossa on paljon eläimiä, ja ne ovat tärkeä osa talon yhteisöllisyyttä. Lemmikeistä jutellaan pihalla ja niitä hoidetaan yhdessä.”
76-vuotias Olli on asunut talossa 29 vuotta ja hänen vaimonsa 25. Alun perin he muuttivat taloon omien puolisojensa kanssa. Molempien jäätyä leskiksi ystävyys syveni rakkaudeksi yhteisten teatteri- ja konserttiretkien myötä. Lopulta Olli pakkasi kimpsunsa ja muutti käytävän toiselle puolelle Raijan asuntoon.
”Emme ole ainoa talosta rakkauden löytänyt pariskunta”, Olli naurahtaa.
Pois muuttaminen ei ole koskaan käynyt mielessäkään.
”Tämä alue on ykkönen. Ounasvaaran urheilukeskuksen lenkkipolut ja latuverkostot menevät tien toisella puolella ja mustikka- ja hillamaastot ovat lähellä. Tässä on helppoa asua.”
Uransa ajan hän asui työnantajansa Puolustusvoimien työsuhdeasunnossa. Eläköidyttyään sotilassoittokunnasta hän joutui luovuttamaan kodin pois.
”Asoasuntoon pääsee pienellä pääomalla, ja käyttövastikekin on matalampi kuin keskustan saunallisissa yksiöissä”, Olli toteaa.
Ihan kuin rivitalossa asuisi!
Outi Liukkonen, 62, on viihtynyt talossa 25 vuotta. Hän asuu kissojensa Fiinan ja Vienon kanssa pohjakerroksen kaksiossa, jossa on oma terassi ja piha.
”On kuin rivitalossa asuisi! Olen sisustanut terassin mieluisaksi ja laittanut kukkapenkit. Aamuisin on ihana juoda kahvit ulkona.”
Outi on yksi talon monista puutarhaihmisistä, jotka pitävät pihan kauniina ja kukoistavana omalla ajallaan ja osittain myös kustannuksellaan. Siksi pihan kunnossapitoon ei ole tarvinnut palkata ulkopuolisia.
Savo-Karjalan suunnalta syntyjään oleva Liukkonen tunnustautuu ulkoilmaihmiseksi, jonka vapaa-aika kuluu Ounasvaaralla. Hän hiihtää, lumikenkäilee ja patikoi.
”Yritin aikoinaan asua muuallakin, mutta ei siitä mitään tullut, olen niin hurahtanut tähän alueeseen”, hän naurahtaa.
Työpaikka osastonsihteerinä sijaitsee Lapin keskussairaalassa kahden kilometrin päässä. Sinne pääsee metsäpolkua pitkin kävellen.
Turvaa termospullolla ja pullalla
Olli tuntee talon kuin omat taskunsa. Talotoimikunnan puheenjohtajana hän järjestää kevät- ja syystalkoot ja toimii asukkaiden tietopankkina ja edustajana.
Turvallisuus on sana, jonka Olli mainitsee usein. Sillä hän tarkoittaa ensinnäkin hyviä suhteita naapureiden kanssa.
”On tärkeää tuntea naapurit ja olla vähintään hyvän päivän tuttuja. Uudet asukkaat eivät välttämättä tervehdi takaisin, mutta kyllä hekin aina ennen pitkää oppivat tavoille.”
Ollin salaiset aseet yhteisöllisyyteen ovat termospullollinen kahvia ja pullalautanen.
”Näiden kanssa kun istuu pihalla ja kutsuu ohi meneviä naapureita kahville, kaikki saavat tutustua toisiinsa.”
Ollin mielestä turvallisuuden tunne kasvaa, kun tiedetään ja tunnistetaan toisensa.
Kun läheinen kuoli, naapurit tukivat
Yksin asuva Outi arvostaa taloyhtiön yhteisöllisyyttä. Apua hän on saanut niin kukkien kasteluun kuin kissanhoitoon.
”Ei ole asiaa, johon ei voisi pyytää apua. Valtavan tärkeää on ollut myös henkinen tuki. Istuin monet kerrat Ollin ja Raijan luona puhumassa, kun läheiseni menehtyi.”
Omaa rauhaa kunnioitetaan, Outi painottaa. Naapureille voi sanoa suoraan, ettei tänään käy, ilman että kukaan loukkaantuu.
Ikäviä kokemuksia on vähän. Rauhallinen, kaunis pihapiiri vetää puoleensa joskus myös ulkopuolisia ja rettelöintiä.
Nämäkin tilanteet on selvitetty keskustelemalla ja rajojen asettamisella.
”Talon asukkaat vetävät yhtä köyttä. Joidenkin kanssa olemme yhä ystäviä, vaikka he ovat jo muuttaneet muualle”, Outi kertoo.
Ei tarvitse pelätä yllätyksiä
Yhteisöllisyyden lisäksi turvaa antaa asumismuoto, joka ei tuota ikäviä uutisia.
”Ei tarvitse pelätä yllätyslainoja, jotka voivat hotkaista kaikki varat. Esimerkiksi putkiremontti ei nostanut vastikettamme lainkaan”, Olli kertoo.
Kotona Olli haluaa arjen sujuvan vaivattomasti, sillä harrastus VPK:n soittokunnan kapellimestarina vie paljon aikaa. Remonteista ja huolloista vastaa Asuntosäätiö.
”Talossa tehtiin juuri viihtyvyysremontti eli iso peruskorjaus. Nyt meillä on uudet keittiöt, saunat, lattiat, kaikki”, hän sanoo tyytyväisenä.
Myös Outi pitää itseään onnekkaana. Hänellä ei olisi ollut varaa ostaa vastaavaa kotia vapailta markkinoilta.
Hän ei aio muuttaa pois, vaikka uskoo tulevaisuudessa viettävänsä enemmän kesäaikaa sukunsa Saimaan-mökillä.
”Tuskin voin luopua Lapin kahdeksasta vuodenajasta eläkkeelläkään. Ja sitten kun minusta aika jättää, maksamani asumisoikeusasunto jää perinnöksi sukulaisille.”