Omistusasumiseen tarvitaan uusia rahoitusvaihtoehtoja
Asuntojen hinnat ovat kuitenkin niin korkeat kasvukeskuksissa, että erityisesti nuorille, mutta myös yhä useammalle keskiluokkaiselle palkansaajalle omistusasunto jää haaveeksi. Tilanteeseen ei myöskään ole näköpiirissä helpotusta. Luottolaitos Hypo arvioi vastikään, että asuntojen hinnat nousevat entisestään tänä vuonna pääkaupunkiseudulla jopa 5,5 prosenttia.
Tilanne on huono yksittäisen asukkaan kannalta katsottuna, mutta kyse on myös paljon syvemmästä yhteiskunnallisesta asiasta. Asuntosäätiön perustajajärjestön Väestöliiton tutkimuksissa asumisen kalleus on todettu yhdeksi tekijäksi syntyvyyden laskuun. Kun nuorilla ei ole varaa hankkia riittävän kokoista asuntoa, tyydytään helposti pienempään lapsilukuun. Vähäinen syntyvyys on yhteiskunnan kannalta pitkällä tähtäimellä todella ongelmallista, johon kannattaa etsiä ratkaisuja.
Suomeen luotiin aravajärjestelmä sodan jälkeen nimenomaan siksi, että tavallisilla kansalaisilla olisi mahdollisuus hankkia omia tarpeita vastaava asunto. Järjestelmä lähti kehittymään itseasiassa jo mainitun Väestöliiton ja Asuntosäätiön toisen perustajajärjestön Vuokralaisten Keskusliiton (nykyisin Vuokralaiset VKL ry) aloitteesta. Asuntosäätiökin rakennutti aravalainoituksella Tapiolaan 50-luvulla suuren määrän omistusasuntoja ja myös jonkin verran vuokrataloja.
Vielä 70-luvulla omistusasuntoja tuotettiin aravan turvin lähes 150 000, mutta 80-luvulla järjestelmä hiipui muun muassa rahoitusmarkkinoiden vapautumisen myötä. Kysynnän puutteeseen järjestelmä ei kuitenkaan kaatunut.
Omistusasuntojen rahoitusmarkkinat ovat toimineet hyvin viime vuosiin saakka. Korkotaso on ollut matala ja lainaa on saanut suhteellisen helposti. Asuntojen kallistuminen viime vuosina on kuitenkin tuonut mukanaan kotitalouksien velkaantumisongelman, jota on lähdetty suitsimaan muun muassa lainakaton keinoin.
Huoli ylivelkaantumisesta on perusteltu, mutta samalla kun valtion taholta on puututtu asiaan rajoituksin, olisi ollut hyvä luoda rinnalle järjestelmä, joka ei jättäisi asunnon tarvitsijoita yksin markkinoiden armoille.
Kyse on lopulta mahdollisuuksien tasa-arvosta. Vaikka yhä edelleen asuntokauppa käy kuumana ja lainoja nostetaan taas ennätystahtiin, yhä harvemmalla on siihen mahdollisuus. Suomalainen yhteiskunta on jakautumassa jälleen niin, että peritty omaisuus ja perhetausta vaikuttavat yhä enemmän lasten menestymiseen, koulutustasoon ja mahdollisuuteen hankkia omia tarpeita ja toiveita vastaava asunto.
Noita mahdollisuuksia tasaamaan voitaisiin kehittää uusi valtiontukijärjestelmä, joka antaisi kaikille mahdollisuuden hankkia kohtuuhintaan hyvä omistusasunto läheltä työpaikkoja. Hyvinvoiva kansalainen rakentaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa ja ihmisen hyvinvointi lähtee hyvin pitkälti kodista.
